Kirkko kasvaa Mongoliassa, mutta mongolien on vaikea ymmärtää pelastusta ja ikuista elämää

 
Radiojuontajat studiossa Ulaanbaatarissa.

Toimittaja Ogii ja Kuiskaus-ohjelman vakiovieras, lääkäri Hulgaa kristillisen perheradio Wind FM:n studiossa Ulaanbaatarissa. Kuiskaus on nuorille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettu ohjelma, joka pyrkii toimimaan ”radioambulanssina”. Kuva: Sirpa Rissanen.

Kristittyjenkin on Mongoliassa vaikea ymmärtää käsitystä pelastuksesta ja ikuisesta elämästä. Se selittyy maan buddhalaisuudella, jossa pyrkimyksenä on irtautua uudelleensyntymisen kiertokulusta.

Buddhalaisuudessa edellisen elämän teot määrittelevät jälleensyntymisessä uuden elämän raamit. Siksi on vaikea käsittää armon osallisuutta pelastuksessa ja ikuisen elämän käsite on ongelmallinen.

Helmikuussa 2019 julkaistiin uusi tutkimus kirkon kasvusta Mongoliassa. Se tehtiin vuosina 2017−2018, ja siinä haastateltiin ihmisiä jumalanpalveluksen jälkeen kyselykaavakkeiden avulla. Vastanneita seurakuntalaisia kertyi 3 168 ja heissä oli 118:n kirkon jäseniä.

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Kirkkojen johtajien keskuudessa tehtyjä kyselytutkimuksia palautettiin 194 kappaletta, ja niissä oli edustettuina 143 eri kirkkoa. Tutkimus toteutettiin mongolin kielellä protestanttisissa kirkoissa, eikä näin kattanut esimerkiksi katolista kirkkoa.

Suorittaminen koetaan tärkeämmäksi kuin armo

Vastanneista mongolikristityistä vain kymmenen prosenttia kertoi pelastuksen tai iankaikkisen elämän uskonsa peruspilareiksi. Kysyttäessä niistä tarkemmin puolet vastaajista mainitsi esimerkiksi Jeesuksen olemassaolon elämässään, ei kuitenkaan välttämättä pelastusta. Yhdeksän prosenttia mainitsi pelastuksen, ikuisen elämän, syntien anteeksiannon.

Mongoliassa vastanneista 25 prosenttia ilmoitti tärkeimmiksi pilareikseen kirkossa käynnin, lain noudattamisen, Raamatun tutkimisen, lähimmäisenrakkauden ja kristillisen elämäntavan. Lähes kaksi kolmasosaa vastasi pelastuksensa riippuvan lain noudattamisesta ja kolme neljäsosaa vastaajista uskoi parantuvansa, jos usko on tarpeeksi vahva.

Tämä vahvisti ajatusta siitä, että Mongoliassa seurakuntalaiset kokevat suorittamisen ja lain tärkeämpinä kuin pelastumisen armosta. Neljä prosenttia vastaajista kertoi perheen olevan uskonsa perusta, 11 prosenttia perusti uskonsa rukoukseen. Jotkut selittivät valintojaan perheen pelastumisella.

Naisia kääntyy selkeästi enemmän kuin miehiä

Puolet vastaajista ilmoitti tulleensa kristityksi noin vuosi sen jälkeen, kun he ensi kertaa kuulivat evankeliumin. Noin 20 prosenttia vastasi sen vieneen viisi vuotta. Vastanneista 46,8 prosenttia oli ollut kristittyjä vähemmän kuin kymmenen vuotta. Kääntyneiden määrän kasvu on taittunut niistä ajoista, kun demokraattinen vallankumous 1990-luvun alussa alkoi.

Kristinuskoon kääntyneiden sukupuolijakauma on tutkimuksen mukaan Mongoliassa erittäin selkeä. Jokaista miespuolista kääntynyttä vastaava luku naisten keskuudessa on 2,4.

Tutkimuksessa havaittiin, että 20 prosenttia kristityistä miehistä meni naimisiin ei-kristittyjen naisten kanssa, ja näistä naisista 48 prosenttia kääntyi kristityiksi. Sama ei kuitenkaan toistunut naisten kohdalla. Heistä 48 prosenttia nai ei-kristityn miehen, joista vain 32 prosenttia kääntyi kristinuskoon.

Suurin osa liittynyt pienryhmien kautta

Yleinen oletus, että nopeasti kasvavien kirkkojen jäsenet olisivat nuoria, todettiin kyselyssä vääräksi. Koska koko kirkko on Mongoliassa varsin nuori, kristittyihin perheisiin syntyneet lapset ovat nyt keskimäärin 20 vuotta nuorempia kuin käännynnäiset kristityt.

Teini-ikäisiä liittyy kirkkoon suuria määriä, mutta heitä eroaakin paljon. Nuoriso on kuitenkin vastaanottavaisin ryhmä evankeliumille. Siksi on tärkeää, että kirkot järjestävät toimintaa myös lapsille ja nuorille. Kirkkojen jäsenmäärästä suurin osa on nuoria ja naisia, miehiä on vaikeinta saavuttaa.

Tutkimuksessa yllätti sekin, että nykyisin seurakuntien yli 25-vuotiaat jäsenet ovat Mongoliassa keskimääräistä koulutetumpia. Kolmanneksella vastaajista oli alempi tai ylempi korkeakouluasteen tutkinto, mikä huomattiin varsinkin miesten keskuudessa.

Suurin osa vastaajista sanoi taustansa olevan buddhalainen. Kazakkivastaajat olivat taustaltaan muslimeja. Huomattava osa kertoi olevansa ateistisesta tai ei-uskonnollisesta taustasta. Vastaajista 10 prosenttia vastasi muu uskonto, minkä Mongoliassa tulkittiin viittaavan šamanismiin.

Mongolit ovat muita aasialaisia yksilöllisempiä ja suurin osa (56 %) uusista kristityistä onkin liittynyt kirkkoon pienryhmien kautta. Massaevankeliointi ei mongoleja houkuttele.

Tärkeimmät kääntymykseen johtaneet tapahtumat ovat tutkimuksen mukaan Jumalan interventio, kuten jonkun parantuminen tai muut ihmeet, sekä rakkaus, joka näkyy kristittyjen elämässä. Ne nousivat keskeisesti esiin noin joka neljännessä vastauksessa.

Käsitys kristittyjen määrästä vaihtelee

Kristillisen perheradio Wind FM:n johtajan Batjargal Tuvshintsengelin mukaan Mongoliassa puhutaan yleisesti, että maassa olisi kristittyjä 3−5 prosenttia väestöstä. Hän kuitenkin uskoo, että heitä on 6−7 prosenttia. Mongoliassa on asukkaita kaikkiaan noin kolme miljoonaa.

− Mielestäni tutkimustulokset kertovat ehkä jo vanhentuneesta tilanteesta, eivätkä anna todellista kuvaa kirkon nykytilanteesta Mongoliassa. Pelkästään kirkossa kävijöiden määrä ja mielipiteet eivät ole koko todellisuus. Kristittyjä on enemmän, mutta he eivät välttämättä ole aktiivisesti mukana kirkon toiminnassa, Batjargal Tuvshintengel jatkaa.

Kirjoitus on julkaistu Lähde-lehdessä 2/2019.

 
Sansa kesäkeräys artikkelin alle