Kiirastuli, sielununi vai tulliasemien demonit – mielikuvat välitilasta jakavat kristittyjä

 

Kultainen legenda -kirjan kuvituksessa kiirastulessa oli kuumat paikat. Kuva: Heidelbergin yliopiston kirjasto

Kristityillä on kautta historian ollut kirjavia näkemyksiä paikasta, jossa sielun ajatellaan sijaitsevan ennen viimeistä tuomiota. Nykyisin teemasta keskustellaan yllättävän vähän.

Mitä tapahtuu ihmisen sielulle sen jälkeen, kun keuhkot ovat vetäneet viimeisen hengenvetonsa? Kirkon ihmeellisimmät tarinat – podcast, joka tarjoillaan myös radio-ohjelmasarjana, käsittelee syksyn ensimmäisessä jaksossaan välitilaa.

Varmaankin tunnetuin välitilaan liittyvä ajatus on katolinen oppi, jonka mukaan osan ihmisistä pitää ennen taivasta puhdistua synneistään kiirastulessa. Mielikuviin kiirastulesta on vaikuttanut voimakkaasti 1300-luvun kirjailija Dante Alighieri, joka käsitteli aihetta Jumalaisen näytelmän toisessa osassa. Ensimmäinen osa käsitteli helvettiä ja toinen taivasta.

Uuden Tien verkkolehti (ilmainen kuukausi)

”Katolinen käsitys kiirastulesta on viime aikoina ollut murroksessa.”

Dante kuvasi kiirastulen kerroksittaiseksi ja hyvin ikäväksi paikaksi, jossa ihmiset kantavat eri syntiensä mukaan esimerkiksi raskaita kiviä, joutuvat makaamaan kasvot maata kohden tai harhailevan silmät umpeen ommeltuina.

Katolinen käsitys kiirastulesta on viime aikoina ollut murroksessa. Kiirastulen lyhentämiseksi ei esimerkiksi enää myydä aneita, kuten Lutherin aikana oli tapana. Aneita voi kyllä ansaita esimerkiksi rukouksilla tai osallistumalla tiettyihin tapahtumiin. Kiirastulen kestolle ei nykyisin anneta mitään tiettyä aikamäärää.

Luther ei hyväksynyt kiirastulta, mutta oli itse sielununiopin kannattaja. Lutherin ajatus oli, että kuoleman jälkeen sielut nukkuvat viimeiseen tuomioon asti. Nykyisin luterilaisessa uskossa usein sekoittuu sielununi ja toisaalta ajatus siitä, että kuoleman jälkeen yksinkertaisesti ollaan taivaassa. Samoissa hautajaisissa pappi voi sanoa, että Kristus herättää kuolleen viimeisenä päivänä, mutta myös, että kuollut on jo taivaan ilossa.

”Luterilaisessa uskossa usein sekoittuu sielununi ja toisaalta ajatus siitä, että kuoleman jälkeen yksinkertaisesti ollaan taivaassa.”

Yksi erikoisimmista välitilaan liittyvistä ajatuksista on ortodoksien piirissä esiintyvä, mutta kirkkokunnan harhaopiksi julistama oppi tulliasemista. Tässä uskomuksessa enkeli johdattaa kuolleen ihmisen sielun taivaaseen demonien kansoittamien tulliasemien kautta. Jokaisella asemalla demonit vaativat sielua tilille tämän tekemistä synneistä. Demonit päästävät sielun läpi vain, jos sillä on osoittaa syntien maksuksi vastaava määrä hyviä tekoja.

Kirkon ihmeellisimmät tarinat -ohjelmassa käsitellään myös tuonelaa, limboa ja esimerkiksi juutalaisten ajatuksia kuolemanjälkeisestä elämästä. Dantea mukaillen podcastin syyskauden jaksoissa käsitellään myöhemmin taivaaseen ja helvettiin liittyviä tarinoita ja uskomuksia.

Radio Dei lauantaina 2.10. klo 21 – Kirkon ihmeellisimmät tarinat kuunneltavissa myös kaikissa yleisimmissä podcast-sovelluksissa.

Kirkon ihmeellisimmät tarinat Facebookissa

Kirkon ihmellisimmät tarinat radio- ja podcast-sarjasta voi lähettää palautetta osoitteeseen: palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi

 
Radio Dei Radiot_fi