Kirjoittanut
Japanin väkiluku on noin 130 miljoonaa, ja yli 30 miljoonan asukkaan Tokio on maailman suurin metropolialue. Japanilaisten koulutustaso on korkea, maa on vauras ja teollistunut. Taloudellisella menestyksellä on kuitenkin ollut hintansa.
Kävin Japanissa syyskuussa. Olin mieheni Ilkka Kastepohjan kanssa tutustumassa työnantajamme Medialähetys Sanansaattajien yhteistyökumppaniin, medialähetysjärjestö FEBC-Japaniin. FEBC tulee sanoista Far East Broadcasting Company.
Kaupungilla liikkuessamme havaitsimme monien japanilaisten surulliset ja onnettomat kasvot. Kilpailuyhteiskunnan pahoinvointi näkyi selkeästi.
Yksinäisyys ja sosiaaliset ongelmat ovat läsnä japanilaisten elämässä. Mielenterveysongelmia lääkitään lähinnä lääkkein. Muuta apua ei uskalleta hakea, koska pahinta on ”menettää kasvonsa”.
Japanin korkeat itsemurhatilastot ja ihmisten psyykkiset ongelmat kertovat pahoinvoinnista taloudellisesti hyvinvoivan pinnan alla. Suuresta teknologiakehityksestä huolimatta katukuvasta huokuu elämän haavoittuvuus.
Japanilaisten elämään ja arkeen vaikuttavat myös hyvin vahvat uskonnolliset siteet, jotka nousevat maan kulttuurista, kuten shintolaisuudesta, buddhalaisuudesta ja kungfutselaisuudesta.
Maallistuneessa yhteiskunnassa moni japanilainen elää päivästä toiseen työkiireiden paineessa. Useammassa kuin joka viidennessä yrityksessä tehdään niin pitkiä työpäiviä, että ennenaikaisen kuoleman riski kasvaa merkittävästi.
Edessä pitkä kivinen tie
Kristillisestä viitekehyksestä katsoen maaperä Japanissa on hyvin kivinen, eikä suurista herätyksistä siellä kuulla. Japani on lähetystyön näkökulmasta erityinen, sillä maa on hyvin vauras ja ulkoisesti hyvinvoiva.
Useimmat japanilaiset eivät vielä ole kuulleet evankeliumia. Vaikka maassa on tehty lähetystyötä lähes 500 vuoden ajan, kristittyjen määrä on alle prosentin. Monet lähetysjärjestöt ”hakkaavat päätänsä kiveen”, ja monet ovat lopettaneet lähetystyön. Tuloksia ei näy. Henkinen ja hengellinen pahoinvointi on kuitenkin hyvin suurta.
Japanilaisten henkilökohtainen kohtaaminen ja evankeliumin julistustyö ruohonjuuritasolla näyttäisi toimivan parhaiten. Se on kirjaimellisesti evankeliumia ”teille ja aitovierille” (Luukas 14:23). Kristillisestä uskosta nouseva lähimmäisenrakkaus, välittäminen ja kohtaaminen avaavat sydämiä evankeliumille ei yksinomaan Japanissa, vaan myös ympäri Aasiaa ja maailmanlaajuisesti.
Elämän tarkoitusta etsimässä
Japanilaiset etsivät tarkoitusta ja sisältöä elämälleen. He kaipaavat sisimmässään elävää vettä, mutta eivät ole vielä kuulleet, missä avoin lähde on. Japanin evankelioimisessa on oleellista rakentaa luottamukseen perustuvia ihmissuhteita.
Vierailumme aikana havaitsimme tärkeän asian. Kun japanilainen alkaa luottaa ja tuntee olonsa turvalliseksi, hän avaa pikkuhiljaa sydämensä. Esimerkiksi Sansan yhteistyökumppani FEBC on tehnyt radiotyötä Japanissa jo 40 vuoden ajan. Tällä hetkellä ohjelmia voi seurata myös järjestön verkkosivuilla.
Mitä voisikaan tapahtua, jos maahan tulisi laajamittainen herätys? Monet kristityt ympäri maailmaa odottavat ja rukoilevat sen puolesta, että Japanissa tilanne muuttuisi.
Olkoon meidän missiomme kuunnella ja kuulla Jumalan kutsu. Vuosittain uusia ihmisiä valitsee hengellisen työn elämäntehtäväkseen, vaikka he tietävät edessä olevan yli voimien käyviä haasteita. Monet lähtevät myös omassa voimassaan, ”henkselit paukkuen”. Edessä on kuitenkin pitkä ja kivinen tie, varsinkin Japanissa.
Meille jokaiselle on oma paikkamme Jumalan elopellolla, on se sitten lähtijänä, lähettäjänä, esirukoilijana tai työn tukijana. Hän varustaa meidät jokaisen tehtäväänsä varten. Hän antaa kaiken tarvittavan voiman ihan jokaiseen päivään.
Kivinen pelto odottaa kyntäjää Japanissa. Jatketaan työtä rukoillen, että Jumala veisi meitä sinne, missä meitä kulloinkin tarvitaan. Kiitos, että olet mukana maailman tärkeimmässä työssä!
Jos et voi olla lähtemättä, lähde!
Päivi Kastepohja
