Japani pysyttelee vaikeana lähetyskohteena

 

Kuva tilaisuudesta, jossa perheen äiti ja lapset kastettiin.

Japanissa on vapaus julistaa evankeliumia, silti kristittyjä on vähän. Maassa kärsitään yksinäisyydestä, kiireestä ja perheiden pienenemisestä.

Teksti ja kuvat: Johanna ja Jüri Perendi

Japani pysyttelee sitkeästi yhtenä maailman tavoittamattomimmista kansoista evankeliumin näkökulmasta. Kristittyjen osuus Japanin väestöstä on vain alle prosentti. Näin siitä huolimatta, että ensimmäinen kosketus kristinuskoon oli jo 1500-luvulla jesuiittojen kautta. Protestanttista lähetystyötäkin on tehty 1800-luvun lopulta saakka.

Karkku, neliöb 1/2: 20.11.-5.12. MJa

Japani on Kylväjän työalueiden joukossa yksi harvoista, joihin työntekijät saavat lähetystyöntekijän viisumin, englanniksi ”for religious activities”. On siis vapaus julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Silti uusia tulijoita seurakuntaan on vähän. Vain harvoin näkee tai kuulee kylvetyn Sanan tuottavan uskon hedelmää. Oli mahtavaa päästä syksyllä todistamaan äidin ja kahden lapsen kastetta, ja nähdä ilonkyyneleet lapsesta saakka kristittynä olleen perheenisän silmissä. Toinen mies sai vastauksen vuosikymmeniä jatkuneisiin rukouksiin, kun vaimo kastettiin vain päivää ennen kuin tämä mies kuoli.

Väestö ikääntyy ja yksinäisyys on yleistä

Japania koettelee väestön nopea väheneminen ja vanheneminen. Väkiluvun arvioidaan putoavan kolmanneksella 50 vuodessa. Japani on perinteisesti yhteisöllinen kulttuuri. Ansiotyö vie monelta kaiken ajan ja voi viedä uusille paikkakunnille. Asutaan pienissä asunnoissa, ja jos perhettä tai ystäviä on, niin he voivat olla kaukana. Perinteinen perheyhteys rakoilee. Uusi ongelma on se, että japanilaiset nuoret aikuiset eivät edes halua parisuhdetta, vaan elävät mieluummin ilman puolisoa ja lapsia. Yksinäisyys kuitenkin vaivaa.

Väestön vanheneminen ja väheneminen näkyvät myös seurakunnissa. Lapsia ja nuoria ei tavoiteta samalla tavalla kuin ennen. Oman lapsemme myötä on kuitenkin ollut yllättävän helppoa tutustua ei-kristittyihin äiteihin ja lapsiin. Moni heistä on halukas osallistumaan seurakunnan äiti-vauvakerhoon. Moni on myös kertonut olevansa yksinäinen. Ystävyyttä ja yhteyttä kaivataan.

Hätä ja toivottomuus kätketään

Japani näyttäytyy hyvin toimivana ja hyvinvoivana maana. Huono-osaisuutta ei katukuvassa näy. Syrjäytyneet ovat tyypillisesti todellakin syrjässä. Rajumpien arvioiden mukaan miljoona terveenä pidettyä ihmistä kieltäytyy poistumasta huoneestaan. Ikähaitari on koululaisista yli viisikymppisiin. On monenlaista hätää ja toivottomuutta, joka ei kuitenkaan helposti päällepäin näy. Olisi siis tarvetta kuulla rakastavasta Jumalasta, joka on kiinnostunut jokaisesta ihmisestä. Koti on kuitenkin hyvin yksityistä aluetta. Ystäviäkään ei kutsuta yleensä kotiin, vaan heitä tavataan julkisessa tilassa, vaikkapa kahvilassa. Syrjässä olevien luokse on vaikea päästä. Internetin keskustelupalstojen kautta on mahdollista viedä evankeliumia joillekin näistä ihmisistä.

Seurakuntatyö kaipaisi uudistusta

Japania leimaa kiireisyys, tai ainakin annetaan ymmärtää, että ollaan kiireisiä. Tällä syyllä osaltaan selitetään vaikeutta tulla seurakuntaan. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Aikaa on niille asioille, joita pitää tärkeänä. Moni kristitty japanilainen käy uskollisesti jumalanpalveluksessa joka sunnuntai ja on saanut työnsäkin järjestettyä niin, että pääsee kirkkoon.

Suuria muutoksia näkee Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon työssä kovin vähän. Pastorit, evankelistat ja maallikot ponnistelevat parhaansa mukaan. Lähetit antavat oman panoksensa. Oma työmme ei tavoita yhteiskunnan vähäosaisia, elleivät he itse tule seurakuntaan. Syrjäytyneet ovat poissa silmistä, eikä kotiovelle sovi mennä heitä etsimään. Japani kaipaa herätystä. Muutosta ajankäyttöön tarvittaisiin. Lisäksi seurakuntien ja yksittäisten kristittyjen olisi hyvä suuntautua ulospäin ja olla avoimia kokeilemaan jotain uutta.