Kevään 2026 puheenaihe on ollut uskonnon opettamisen lopettaminen ja yhteisen katsomusaineen tarjoaminen kaikille koululaisille. Kiihkeän keskustelun tuoksinassa on jäänyt huomaamatta, että yhteinen katsomusaine on ollut käytössä jo vuosia.
Moderniin opetukseen sisältyy yhteinen maailmankatsomus, vähintäänkin ”rivien väleissä”. Se on hegeliläinen prosessifilosofia. Kyseessä on filosofinen menetelmä, joka perustuu kaikkien käsitteiden ja asioiden kolmitasoiseen kehitykseen.
Hegeliläinen filosofia on antanut mm. marxilaisuudelle paljon. Kyseessä on historiallisesti suuntautunut absoluuttinen idealismi. Hegel katsoi historian olevan dialektinen prosessi. Mitä tämä tarkoittaa? Dialektisen materialismin mukaan todellisuus on pohjimmiltaan materiaa, ja ajatukset sekä tietoisuus ovat aineen tuotetta, eivät päinvastoin. Se sopii hyvin yhteen jatkuvan kosmisen, kemiallisen ja biologisen muutoksen kanssa.
Jos halutaan esimerkiksi tietää, mitä vapaus on, otetaan vapauden käsite sieltä, mistä se on alun perin löydettävissä, eli ”villin ihmisen” rajoittamattomasta toiminnasta. Mitään absoluuttisia, ”kiveen hakattuja” sääntöjä ei ole, vaan kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa. Todellisuus nähdään jatkuvana muutosprosessina, jota ohjaavat aineelliset ristiriidat ja vastakohtien taistelu. Pysyviin arvoihin perustuva, idealistisen ajattelutapa hylätään.
Kotimainen kosmologian professori opettaa, että ”tyhjiöenergiasta sinä olet tullut”. Kuuluisa tähtitieteen professori julistaa, että ”johonkin on hurskaasti kirjoitettu, että ’alussa Jumala loi taivaan ja maan’, mutta minä sanon, että ’alussa vetyatomi loi taivaan ja maan’”. Suomalainen evoluutiopaleontologian professori valistaa käden alkuperää pohtivaa lasta, että ”käsi on kehittynyt kalan evästä”.
Mutta mitä kirkko tähän sanoo? Piispat kirjoittavat kannanotossaan ”Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa”, että ”Valtaosa kristillisistä kirkkokunnista pitää opetusviran kannanotoissaan tai muissa virallisissa linjauksissaan luonnontieteen tuloksia, esimerkiksi evoluutioteoriaa ja nykyaikaisen kosmologian tuloksia, yhteensopivina kristillisen teologian kanssa. Luterilaisen kirkon rinnalla myös roomalaiskatolisen kirkon sekä ortodoksisten, anglikaanisten, metodistien ja monien protestanttisten kirkkojen näkemys on, ettei kristinuskon ydinvakaumusten ja nykytieteen tulosten välillä ole ylitsepääsemätöntä ristiriitaa”.
Kirkko ja monet seurakunnat toisin sanoen opettavat, että jatkuva muutos synnytti ajattelevan ja olemassaolostaan tietoisen ihmisen, aineen muutosprosessissa, joka kesti 4 200 miljoonaa vuotta.
Mutta onko nykykirkon virallinen opetus modernista kosmologiasta, ja maailman tauottomasta muutoksesta vahingoittanut Raamatun arvovaltaa ja tehnyt siitä vain teologisen virikekirjan. Vallitsevaa prosessifilosofista maailmankatsomusta ei ole sopivaa kyseenalaistaa, mutta osaammeko enää kysyä suuria kysymyksiä?
Mutta onko jatkuvalla muutoksella mitään suuntaa?
Modernin ihmisen ei ole hovikelpoista esittää miksi-kysymyksiä. Ainoastaan miten-kysymykset ovat sallittuja. Esimerkiksi miten vetykaasu tiivistyisi taivaankappaleiksi, miten molekyylit muodostaisivat ketjuja, jotka laskostuisivat soluiksi ja miten aine koodaisi solujen sisältämän digitaalisen DNA-informaation? Suuria miksi-kysymyksiä, kuten miksi molekyylit haluaisivat tulla tietoisiksi itsestään ja ryhtyä ajattelemaan, ei ole lupa kysyä.
Mutta onko jatkuvalla muutoksella mitään suuntaa? Pyrkiikö se mihinkään lopulliseen tavoitteeseen? Pelkkä ajatuskin suunnitellusta päämäärästä tai olemassaolon tarkoituksesta torjutaan nykyisessä opetuksessa suoralta kädeltä,
Tärkeintä modernissa opetuksessa näyttää olevan kaikenlaisen suunnittelun ja toivon olemassaolon torjuminen, sillä yksikin vihje suunnittelun suuntaan kaataisi vallitsevan prosessifilosofian! Nykyihmiselle jää jäljelle vain kosminen epätoivo.
Lopputuloksena vallitsevasta yhteisestä katsomusaineesta on sukupolvia, joille on opetettu, että he hajoavat atomeiksi tämän merkityksettömän elämän jälkeen. Kaikki loppuu kosmoksen lämpökuolemaan. Modernit ihmiset eivät enää tiedä, miksi he ovat olemassa, ja seuraukset tästä voidaan havaita yhteiskunnassamme.
Päämäärätön prosessifilosofia vahvistaa nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa ateismia.
Aika on kuitenkin ajanut ateismin ohi, sillä moderni tieteellinen menetelmä haastaa sen. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten, kun ymmärrettiin, että elämän mahdollistava DNA on digitaalisesti koodattua informaatiota, jollaisen lähde on aina aineen ulkopuolella. Maailman merkittävin tiedejärjestö, The Royal Society, tarjoaa 10 miljoonan dollarin The Evolution 2.0 Prize -tiedepalkinnon tutkijalle, joka kertoo, mistä elämän digitaalinen informaatio on peräisin.
