Herätysliike on vapaata kansalaistoimintaa

Paavon Pirtti on herännäisyyden keskuspaikka. Copyright: Wikimedia commons, Isidorus Finn

Herätysliikkeet kuuluvat suomalaiseen kristillisyyteen. Vuonna 2010 Kirkon tutkimuskeskuksen julkaiseman Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan tuolloin joka kymmenes suomalainen koki kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen.

–Herätysliike on uskonnollinen kansanliike. Se liittyy lähtökohdiltaan jumalasuhteeseen, mutta herätysliikkeet ovat sitten usein soveltaneet sitä suhteessa yhteiskuntaan ja yksilöetiikkaankin, mutta ytimessä on aina ihmisen jumalasuhde, kertoo pastori ja teologian tohtori Teemu Kakkuri.

Verrattuna muuhun kirkon toimintaan, ovat herätysliikkeet luonteeltaan vapaata kansalaistoimintaa.

-Herätysliike ei ole kirkon rakenteissa oleva asia, vaan se kuuluu kansalaistoiminnan puolelle. Se vakiintuu ja erottautuu toisista. Milloin sitten herätys muuttuu herätysliikkeeksi? Se on se hetki, kun se (liike) tiedostaa itsensä: nuo eivät kuulu meihin, me kuulutaan meihin, Teemu Kakkuri pohtii.

Herätysliikkeiden historia alkaa pietismistä.

–Olen käyttänyt sellaista kaaviota, että alussa 1600-1700-luvulla on pietismi ja siitä tulee kansanherätykset. Seuraava vaihe 1800-luvun alussa ovat herätysliikkeet ja viimeisessä vaiheessa tulevat järjestöt.

Suomessa kansanherätykset alkavat aaltona Lounais-Suomesta kohti itää ja pohjoista ja ne ovat keskenään samankaltaisia.

-Herätykset ovat hyvin ekstaattisia ja Raamatullinen sisältö tulee vasta myöhemmin, sillä alussa on vain näkyjä ja ilmestyksiä. Ne tapahtuvat tavallisen kansan keskuudessa, Kakkuri kertoo.

Millaisia herätyksiä Suomessa syntyi? Mikä niitä yhdistää ja mikä erottaa? Kuuntele Armoa 2017 –ohjelma Radio Deistä torstaina klo 09:05 ja uusintana klo 13:05. Ohjelman aiheena ovat neljä suurta herätysliikettä ja vieraana on teologian tohtori ja pastori Teemu Kakkuri. Ohjelmasarjan menneet osat löydät Radio Dein ohjelma-arkistosta tästä linkistä.

Sansa heijastin neliö