Elämmekö ”roomalaisten tavoin” — Vapaakirkon kesäjuhlilla muistutettiin identiteetin merkityksestä kristitylle

 

”Tehkää tämä minun muistokseni”, sanoo Jeesus ehtoollisleipää murtaessaan. Muistamisessa ei ole kyse niinkään Jeesuksen kuoleman muistamisesta, vaan itsensä muistamisesta sen läpi, mitä Kristus on tehnyt, tähdensi Markus Nikkanen. Kuvituskuva: Unsplash

Suomen teologisen opiston opintojohtaja Markus Nikkanen kysyi Vapaakirkon kesäjuhlilla, määrittääkö meitä kristittyinä ensisijaisesti työ, poliittinen kanta tai ihmisten arvonanto — vai Kristuksen kuolema ja ylösnousemus.

Paavali perusti puolentoista vuoden aikana Korinttiin 30–40 hengen seurakunnan. Kun hän sitten vuonna 51 jatkoi matkaansa kohti Syyriaa, seurakunta unohti identiteettinsä Kristuksessa — kristityt alkoivat tavoitella roomalaista elämää, ”vapautta” ja sivistystä. Seurauksena oli sosiaalisia, hengellisiä ja seksuaalisia ongelmia. He etsivät omaa kunniaansa toisistaan piittaamatta ja miehet harjoittivat roomalaista vapautta käymällä vieraissa.

– Korinttilaisten tilanne vuosien 51 ja 53 välissä on monella tavoin samaa, mille altistumme tämän päivän Suomessa: myös meillä on kiusaus elää, olla vapaita, hankkia mainetta ja kunniaa sekä vaikuttaa fiksuilta roomalaisten silmissä. Myös me saatamme unohtaa, keitä me olemme Kristuksessa, Markus Nikkanen totesi.

SRO-PK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Suomen teologisen opiston opintojohtaja Nikkanen puhui Vapaakirkon kesäjuhlilla, jotka pidettiin Tampereella Teopoliksessa 1.–3. heinäkuuta.

Markus Nikkanen puhui Vapaakirkon kesäjuhlilla sunnuntaina 3. heinäkuuta. Kuva: kuvakaappaus Youtubesta

Jeesus antaa leivälle uuden merkityksen

Korjatessaan seurakunnan ongelmia Paavali pyrkii toistuvasti muistuttamaan korinttilaisia siitä, keitä he ovat Kristuksessa, sillä hän tietää, että ongelma on pelkkää käyttäytymistä syvemmällä tasolla.

Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä löytyvät tutut ehtoollisenasetussanat: ”Sinä yönä, kun Herra Jeesus ilmiannettiin, hän otti leivän ja lausui kiitosrukouksen…” (1. Kor. 11:23–24, UT2020) Väärä ehtoollisen viettäminen tarkoittaa tekstiyhteydessä puolueita ja piittaamattomuutta. Uusimman tutkimuksen mukaan kyse oli siitä, että korinttilaisten kokoontuessa ruokaa ei tuotu yhteen ”pöytään” vaan kuppikuntia oli useita. Yksi oli nälissään, toisilla oli yllin kyllin jopa päihtymiseen saakka.

Paavalilla oli syynsä vastata Korintin ongelmiin ehtoollisperinteellä, Markus Nikkanen totesi.

Ensimmäisen vuosisadan pääsiäisaterialla tarjoiltiin leipää, jolla oli erityinen symbolinen arvo. Jumala pelasti omansa Egyptin orjuudesta sellaisella vauhdilla, ettei heillä ollut aikaa edes kohottaa leipiään. Juutalaisuudessa taikinajuurettomasta leivästä tulikin pelastuksen symboli.

– Mutta mitä tekee Jeesus viimeisellä ateriallaan? Hän murtaa leivän, kiittää ja selittää leivän merkityksen totutusta poikkeavalla tavalla: ”Tämä on minun ruumiini.”

Leivän arvo pelastuksen symbolina siis säilyy, mutta symbolin merkitys on muuttunut: pelastus tapahtuu Jeesuksessa, jonka oman ruumiin kautta uusi eksodus tapahtuu. Tällä kertaa vain ei lähdetä Egyptistä vaan synnin orjuudesta.

Muista, kuka olet

Jeesus jatkaa käskyllä tehdä tämä hänen muistokseen. Se ei tarkoita vain Jeesuksen kuoleman muistelua, Nikkanen puhui, vaan itsensä muistamisesta sen läpi, mitä Jeesus on tehnyt. Raamatussa muistaminen pääsiäisaterian yhteydessä nimittäin liittyy aina itsensä muistamiseen Egyptistä vapautumisen valossa. Esimerkiksi jakeen 2. Moos. 13:8 mukaan perheen isän oli pääsiäisaterialla selitettävä taikinajuurettoman leivän merkitys lapsilleen seuraavin sanoin: ”Tämä tapahtuu sen takia, mitä Herra teki hyväkseni, kun lähdin Egyptistä.”

Nyt, kun Paavali selittää korinttilaisille ehtoollisen viettoa, hän siis kehottaa näitä muistamaan itsensä Kristuksessa.

– Paavalille pelastus ei ollut pelkkä vapaalippu taivaaseen vaan liittymistä yhteen pelastajan kanssa, Nikkanen tähdensi.

Hän puhui pelastuksen maantiedosta, jossa ihminen muuttaa pimeydestä Kristukseen.

– Määrittääkö meitä työ tai työttömyys, perhe tai perheettömyys, oppineisuus, kansalaisuus, seksuaalisuus, poliittinen mielipide tai ihmisten arvonanto? Vai määrittääkö meitä Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus?