Tampereella syntynyt Béa unelmoi pienenä samoista asioista kuin muutkin lapset. Unelmat kuitenkin sammuivat teini-iässä masennukseen.
Béa muistaa unelmoineensa isosta talosta, lapsista ja urasta eläinlääkärinä.
– Sitten sain tietää, että siihen ammattiin tarvii monen vuoden koulutuksen. Ei kiinnostanutkaan enää niin paljon, hän nauraa.
Vuodet sumun peitossa
Teini-ikään tullessaan Béa unohti lapsuutensa unelmat. Kuudennelta luokalta hän siirtyi tavalliseen tapaan yläasteelle, mutta kahdeksannen luokan jälkeen kaikki lähtikin kovaa kyytiä alamäkeen.
Ensin tulivat uniongelmat ja sitten kaikki muu. Monen muun masentuneen tavoin Béakaan ei kyennyt keskittymään muuhun, kuin pahaan oloon.
Samoihin aikoihin Béa sijoitettiin perhetukikeskukseen, jossa hän asui noin kahden ja puolen vuoden ajan aina täysi-ikäisyyteen asti. Yksi suurimmista syistä sijoitukseen oli se, ettei Béa enää tullut toimeen oman perheensä kanssa.
– Me tullaan tietenkin paljon paremmin toimeen nyt, kun asun muualla eikä nähdä enää joka päivä.
Vähän ennen perhetukikeskuksesta pois muuttamista Béa aloitti Vammalan lukiossa, jossa opiskeli vuoden verran ennen kuin lopetti ja haki ammattikouluun. Siellä hän jaksoi olla vain pari kuukautta.
– Perheeni lähti Senegaliin ja oli poissa monta kuukautta, enkä minä pystynytkään enää toimimaan.
Vanha masennus tuli takaisin ja Béa vietti paljon aikaa kotona käymättä missään.
Johdatuksen sivumakua
Muutos tilanteeseen tuli matkustamisen muodossa. Béa meni Senegaliin käymään kuudeksi viikoksi ja palasi paremmassa kunnossa kuin oli lähtenyt. Ja kun vanhemmatkin tulivat takaisin Suomeen, he muuttivat kaikki Helsinkiin. Siitä on kohta kaksi vuotta.
Toisenlainen muutos odotti Béaa yhdeksäntoista vuoden iässä. Kristityssä kodissa kasvamisesta huolimatta Béa ei ollut oikein koskaan kokenut uskonasioita omikseen. Viime vuoden alussa Ruotsissa au pairina ollessaan Béa löysi kuitenkin Raamatun ja rukouksen.
Takaisin Suomeen tultuaan Béa oivalsi, ettei uskossa oleminen ole pelkkää puhumista.
– Se näkyy myös tekoina. Ja ajatusmaailmassa.
Nykyään Béa luottaa rukoukseen sen sijaan, että keskittyisi raha-asioista ja kaikesta muusta stressaamiseen.
Tämä on lyhennelmä artikkelista Nuotan numerossa 2/2015. Teksti Roosa Ylikoski, kuva Coumba Ndiaye
