Violettia vai valkoista?

Johannes Jeesusta osoittaen julisti kuulijoilleen: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa.” Kuva: Kirsi Myllyniemi

Adventti on odotuksen aikaa. Sen tehtävänä on auttaa meitä ymmärtämään, miksi Jumalan oli tultava ihmiseksi ja kuoltava meidän puolestamme. Senpä vuoksi kolmannen adventtisunnuntain päähenkilö on Johannes Kastaja. Yleensä Johannesta muistellaan lähinnä juhannuksensa, mutta hänen sanomaansa tarvitaan adventtinakin. Ihmisen ja Vapahtajan kohtaamiselle tulee helposti kaikenlaisia, ihmisestä nousevia esteitä. Siksi Johanneksen on aika ajoin muistutettava meitä sekä ihmisen että Jumalan paikasta.

Adventti on tosiaan odotuksen aikaa, mutta ei vain sitä. Ensimmäisenä adventtina, kirkkovuoden alussa kirkoissa palavat kynttilät ja valkoiset värit muistuttavat pelastuksen ihanuudesta. Mutta heti sen jälkeen väri vaihtuu violetiksi, katumuksen ja itsetutkistelun väriksi. Violetti muistuttaa meitä kyvyttömyydestämme elää oikein tätä elämää. Se kehottaa meitä olemaan ajattelematta liikoja itsestämme. Se johdattaa meitä sen sijaan ottamaan todesta oman pahuutemme ja tunnustamaan Kaikkitietävälle, että me tarvitsemme itsellemme Vapahtajaa.

PS Lemmetyinen Kyynel ja kiitos

Kristityn jatkuvana ahdistuksen aiheena onkin taju siitä, ettei kykene elämään niin kuin Jumalan tahto olisi. Ulkoisesti on toki suhteellisen helppoa elää kunniallisen näköistä elämää, kun ei ryyppää eikä rellestä. Mutta mitä tehdä, kun sisikunnasta nousee jatkuvasti esiin ajatuksia ja asenteita, jotka ovat Jumalan edessä kauhistus? Itsekkyyttä, ahneutta, oman navan ympärillä pyörimistä, kun pitäisi rakastaa yli kaiken Jumalaa ja lähimmäistäkin niin kuin itseään.

Johannes Kastaja sai ankarilla puheillaan monet tajuamaan, kuinka kaukana he olivat Jumalasta. Näin hän näytti näennäisesti vievän ihmiset yhä kauemmaksi Jumalasta, mutta todellisuudessa asia oli toisinpäin. Kun ymmärrämme ja oivallamme, etteivät omat taitomme tai kykymme riitä milloinkaan täyttämään Jumalan mittapuita, meidän on käännettävä katseemme itsestämme todelliseen apuun.

Niinpä Johannes Jeesusta osoittaen julisti kuulijoilleen: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa.” Johannes osoitti näin luokseen tulleille todellisen avun. Kun apua ei ole löydy mistään muualta, on tarrauduttava kiinni Herraan Jeesukseen. Kun niin teemme, olemme jo saaneet avun. Sillä sitä, joka Herran Jeesuksen luo tulee, ei heitetä pois. Kun siihen sanaan luotat, huomaat, kuinka violetti vaihtuukin valkoiseksi, synnin anteeksiannon, pelastuksen ja uuden elämän väriksi.