Tulva on Biharin talvi

Intian Biharissa johtamani evaluaatiotutkimus kohdistuu vuoden 2017 tulvaan ja siihen, miten kriisiviestintäohjelmat auttoivat ihmisten selviytymisessä. Kuva: Eila Murphy.

Intian Biharin osavaltiossa työskennellessäni minulla oli kunnia ylittää kaksi merkittävää jokea, Ganges ja Kosi. Ganges on todella leveä, kun taas Kosi on kapea. Gangesissa näytti nyt olevan vain vähän vettä. Mutta kun sateet alkavat kesäkuussa, vedenpinta voi nousta niin, että pelloilla on jopa puolitoista metriä vettä. Gangesin reuna-alueet ovat luonnollisesti viljavaa seutua ja täynnä banaani-, sinappi- ja maissipeltoja.

Gangesiin laskevasta Kosi-joesta biharilaisilla on uskomuksia. He pitävät jokea vähän kuin jumalanaan ja uskovat, että kun se tulvii, he eivät ole onnistuneet miellyttämään sitä. Tällaiset uskomukset tekevät tulvavalmiuteen kasvattamisen vaikeaksi. Lähes joka vuosi joki tulvii sadeaikaan eli kesäkuusta eteenpäin. Pahin tulva oli vuonna 2008, mutta vuoden 2017 tulva oli myös melko paha, koska paikoitellen vesi ryöpsähti padon murtuessa keskellä yötä. Vuonna 2018 oli myös tulva, mutta koska se kesti alle 72 tuntia, sitä ei laskettu tulvaksi.

Biharissa johtamani evaluaatiotutkimus kohdistuu juuri vuoden 2017 tulvaan ja siihen, miten kriisiviestintäohjelmat auttoivat ihmisten selviytymisessä. Ohjelmia lähetettiin Biharin tulva-alueille All India Radiossa, joka vastaa Suomen Yleisradiota. Ohjelmien tekijät olivat kriisiradioverkoston intialaisia tuottajia. He menivät tiimeineen tulva-alueille haastattelemaan kyläläisiä.

Radiota ei alueella paljon enää kuunnella, mutta tulvien aikaan siitä tulee korvaamaton. Ihmisiä kehotetaan pakkaamaan ”ensiapulaukkuun” ruuan, kynttilän ja tulitikkujen lisäksi myös radio uusine pattereineen. Radiota kuunnellaan evakossa, koska radiosta saadaan tilannetiedotuksia. Kännykät sen sijaan vaikenevat latausongelmien vuoksi.

Biharilaiset valmistautuvat tulviin kuin suomalaiset talveen

Biharilaiset valmistautuvat tulviin vähän kuin suomalaiset talveen. He keräävät polttopuita koteihinsa ja varastoivat riisiä sekä jauhoja. Jauhoista tehdään naan- tai rotileipää. Karjaakin pitää ajatella ja sille varataan ruokaa. Sementistä rakennetuissa taloissa karja ja ihmiset pääsevät katolle tulvaa pakoon, mutta muiden täytyy lähteä evakkoon jonnekin korkeammalle paikalle, esimerkiksi juna-asemille.

Tulvaa seuraavina parina päivänä olot ovat hankalat. Ihmisillä ei ole päivittäisiä tarvikkeita mukana, vessassa käynti on hankalaa, vanhusten hoito vaikeaa. Apu alkaa yleensä virrata 2−4 päivän kuluttua tulvan alkamisesta. Myös liikenneyhteydet ja tietoliikenne ovat poikki vähintään sen ajan. Tulvasta selviäminen kestää 2−4 kuukautta.

Sansa artikkeli 16_19