Ihmisiä ja ilmiöitä: Koronatartuna oli viedä äänen lisäksi koko Tom Bollströmin elämän – ”Koin olevani Jumalan kanssa kasvokkain” Elämäntaito: Vatikaanin uusi dokumentti listaa ihmisarvon “raskaat loukkaukset” – Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan

Reformaatio vai uskonpuhdistus?

 

Kuva Sari Savela

Lokakuun lopussa 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Luther julkaisi teesinsä aneiden väärinkäyttöä vastaan. Siksi ensi vuonna vietetään uskonpuhdistuksen juhlavuotta. Vai vietetäänkö? Suomen evankelisluterilainen kirkko on päättänyt, että kyseessä onkin reformaation merkkivuosi.

Ilmaisua on perusteltu sanomalla, että reformaatio ei korosta vastakkainasettelua niin kuin uskonpuhdistus. Uusi aika vaatii uuden nimen. Vuotta halutaan nyt viettää ekumeenisesti ja siksi neutraalimpi nimi.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

On ymmärrettävää, ettei ketään haluta loukata. Ja reformaatio on nimitys, jota monessa kielessä on käytetty. Asiassa on kuitenkin ongelmia.

Yksi ongelma on siinä, että sana reformaatio ei oikein hyvin kuvaa sitä, mitä Luther työtovereineen teki. Reformaatio tarkoittaa uudelleen muotoilemista. Uskonpuhdistajat (anteeksi: reformaattorit) nimenomaan sanoivat, etteivät he halunneet muotoilla uskonsisältöjä uudelleen, puhumattakaan että olisivat halunneet perustaa uuden kirkon.

Luther halusi palata alkuun, Raamatun evankeliumiin, Jeesukseen ja siihen, mitä apostolit ja alkukirkko edustivat. Hänen mukaansa keskiajan katolinen kirkko oli muotoillut asiat huonolla tavalla uudelleen, omaksunut ihmisoppeja ja irtautunut Jumalan sanasta. Luther ystävineen halusi puhdistaa kirkon ja edustaa alkuperäistä kristillistä uskoa.

Sanan reformaatio toinen ongelma on, että se on vierasta kieltä. Jos jotain vierasperäistä sanaa haluttaisiin käyttää, parempi kuin reformaatio voisi olla restituutio.  Näin on todennut luterilaisuuden varhaisvaiheista väitöskirjansa tehnyt Olli-Pekka Vainio.  Restituutio merkitsee ennalleen asettamista, mikä paremmin kuin reformaatio vastaa uskonpuhdistuksen tavoitteita.  

Mutta kyllä vanha suomenkielinen sana on aivan hyvä. Kyse oli siis nimenomaan uskonpuhdistuksesta, ei uudelleen muotoilusta. Ei siis ole mitään syytä luopua sanasta uskonpuhdistus. Ehdotan siis, että saamistamme ohjeista huolimatta viettäisimme kaikki iloisesti uskonpuhdistuksen juhlavuotta.

Ehkäpä niin voimme samalla antaa äänemme sen puolesta, ettei liiallinen ekumeeninen paine saa aikaan sitä, että uskonpuhdistuksen pääasiat unohdetaan. Pahimmillaan ensi vuodesta voisi nimittäin tulla sellainen muistotilaisuus, joita on tavattu pitää hautajaisten jälkeen.