Kirjoittanut
Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden toimittaja ja historiaa opiskellut filosofian maisteri.Tänä kesänä yksi haaveeni toteutui, kun ostimme mieheni kanssa ensimmäisen asunnon. Kärsivällisen etsinnän ja rukouksien jälkeen löytyi sopiva koti. Kun astuin eteiseen, tiesin, että tässä se on. Olin pyytänyt Jumalalta viisautta päätökseen, ja selittämättömällä tavalla jo ovella asunto alkoi tuntua omalta. Sen päivän jälkeen kiitollisuus on jatkunut viikkoja. Hänen johdatuksensa ei taaskaan pettänyt, niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan elämässäni.
Mistä sinä haluat kiittää Jumalaa? Oletko myös saavuttanut jonkun unelmasi vai tunnetko kiitollisuutta pienistä asioista, kuten kauniista kesäpäivistä? Kiittämisen merkityksestä kuulee silloin tällöin opetuksia, mutta vasta viime aikoina olen alkanut sitä sisäistää. Monien suhde Jumalaan on elävä silloin, kun elämässä mennään pakkasen puolelle, mutta auringon paisteessa se jää varjoon. Kun suhdetta ei hoida hyvällä säällä, helteiset kelit vaihtuvat nopeasti kylmään rintamaan. Liian monta kertaa olen todistanut tätä omassa elämässäni. Jumala on kuitenkin yhtä lähellä ihmistä niin kärsimyksessä kuin ilossakin. Miksi siis lähestyisimme häntä vasta vaikeuksien kohdatessa?
Yllättävän usein kysymykseen, miksi uskot Jeesukseen, saa vastaukseksi, että hän auttaa hädässä. Tämä on totuus, joka täyttää sisimmän turvallisuuden tunteella, mutta se ei ole silti minun vastaukseni. Uskon Jeesukseen sen vuoksi, mitä hän on ja mitä hän on tehnyt puolestani. Hän ei ole rakkautemme arvoinen vain silloin, kun olemme apua vailla, vaan jokaisena päivänä. Maailmassa joudumme useammin miinuksen kuin plussan puolelle, mutta aina Pelastaja ansaitsee kiitollisuutemme. Ylistyksessä ei ole kyse ensisijaisesti ihmisestä ja hänen tunteistaan, vaan hänestä, jolle kuuluu valtakunta, voima ja kunnia taivaassa ja maan päällä.
Jumala ei ole ihmisille mitään velkaa. Ihmisen ei tarvitse saada kaikkea, mitä haluaa. Ja miksi haluamme usein juuri sitä, mitä meillä ei ole? Niin kuin lapsi, joka leikkii mieluummin ystävän nukella kuin omallaan. Voimme jatkuvasti verrata elämäämme jonkun toisen elämään ja löytää puutteita. Voimme olla epäkiitollisia Jumalalle siitä, että naapurilla sujuu hyvin ja itsellä ei. Tässä maailmassa ihmisten elämät eivät ole sisällöltään tasa-arvoisia, mutta elämä on aina arvokas. Me haluamme niin loputtomasti tulla onnellisiksi, että unohdamme, miten etuoikeutettuja olemme pelkästään siksi, että olemme elossa. Tämän lisäksi, Jeesuksen ristintyön ansiosta, Jumalaan rikkoutuneet välit on korjattu ja uskomalla häneen voi omistaa ikuisen elämän.
Jumala on hyvä. Hän rakastaa omiaan syvästi ja antaa siksi jokaiselle kiitoksen aiheita. Vaikket uskoisi sitä tänään, tulee vielä päiviä, jolloin auringon säteet osuvat sinne, missä sinä olet.
