Masennus on kaiken merkityksettömyyttä

Ahdistus on portti masennukseen, joskaan ei sen automaattinen seuraus. Käsitelty ahdistus voi olla tie persoonan kehittymiseen ja avartumiseen. Taiteilijoille, esimerkiksi kirjailijoille, ahdistus on ollut itu suurten kertomusten syntyyn.

Masennus on kaiken merkityksettömyyttä. Masentunut on nähnyt esiripun taakse; elämä on täynnä näennäisyyksiä, jotka eivät anna tukea, silloin kun ihminen sitä kipeimmin tarvitsee.

Masentunut on äärimmäisen herkässä vuorovaikutuksessa itsensä ja elämän kanssa, mutta ei kestä sitä. Hänet on paiskattu katsomoon tuijottamaan itsensä passiivisuutta ja kaiken mielettömyyttä. Siksi masennus on usein emotionaalista ja fyysistä kykenemättömyyttä. Se johtaa erkaantumiseen ympäristöstä. 

Joskus kuulee ihmisten pitävän masennusta tunne-elämän puuttumisena. Määritelmä on väärä, tai ainakin vajavainen. Tunne-elämän puuttuminen on apatia, johon masennus voi kyllä johtaa, mutta ehkä yleisemmin masentunut tuntee ja kokee tunteittensa ääripäät, mutta on voimaton käsittelemään niitä.

Ehkä tuskallisinta masennuksessa on, että se paljastaa ihmisen haurauden. Tämä lie ollut Jobinkin tuskallisin kokemus. Ihmisyys on elämän lahja, mutta myös taakka.

Tiedän, että tämä pohdiskelu pitäisi loppua positiivisesti. Niinhän meillä kristityillä on lähes pakonomainen tarve toimia. 

Teen poikkeuksen. Arvostan enemmän elämän realistisuutta.

Jippu & Rainer Friman ja ihmisen ääni Radio Deissä joka keskiviikko kello 16. Uusinta tiistaisin kello 22.