Kristillisen kirjallisuuden siunaus ja kirous

 

Aloitin tämän vuoden alussa Perussanoman toimitusjohtajana. Jo ensimmäisiin kuukausiin on mahtunut monenlaista ajatusta ja kokemusta. Koko värien skaala on myös ollut edustettuna tunnemaailmassani. Välillä olen iloinnut saadessani tehdä itselleni merkityksellistä työtä. Kaikki on tuntunut kepeältä leikiltä ja silkalta auringonpaisteelta. Välillä taas olen ihmetellyt sitä synkkää vihamielisyyttä, mitä osakseni olen saanut edustamani arvomaailman vuoksi. On tuntunut siltä kuin lentokoneen pilottina luovisin keskellä mustia myrskypilviä ja väistelisin uhkaavaa rajuilmaa enkä koskaan tiedä milloin salama iskee.

Tuo vihamielisyys ei ole tullut minulle kuitenkaan yllätyksenä. Olen sitä osannut odottaa ja onhan kristinuskoa tunnustavien osuus ollut maassamme laskusuunnassa. Se on kuitenkin saanut minut usein pohtimaan sitä ymmärtävätkö ihmiset todella, mitä vastaan he hyökkäävät. Eihän kristillisessä kirjallisuudessa ole kyse jonkun väkivaltaisen ääri-ilmiön puolustamisesta, vaan Raamatullisesta rakkauden sanomasta. Toki Raamatun moraaliopetukset antavat elämälle ohjenuoran, joka ei salli kaikkea. Jos se on kuitenkin ihmisen itsensä parhaaksi, onko mitään syytä hyökätä sitä vastaan? Vastustaja ei koe tai ymmärrä asiaa kuitenkaan samalla tavoin. Hänelle Raamatullinen kirjallisuus on joko yhdentekevää tai jopa kammottavaa ja halveksuttavaa.

Jalohaukat vko 3 SMy

Kristillinen kustantaja kohtaakin kasvavassa määrin kritiikkiä edustamansa arvomaailman vuoksi. Facebook-sivuillamme eivät ole harvinaisia sellaiset ilmaisut, kuten ”ei voisi vähempää kiinnostaa”, ”toivottavasti menette konkurssiin”, ”kirjailijanne on puolimatkassa kohti hullujenhuonetta”. Osa on jopa toivottanut meidät ”tervemenneeksi sinne syvimpään…” No, te tiedätte kyllä, minne. Facebook on myös poistanut kahteen kertaan tekemämme mainoksen Tapio Puolimatkan uutuuskirjasta. Absurdia kyllä tuo kirja käsittelee nimenomaan sananvapautta ja on itse joutunut sen rajoittamisen kohteeksi. Olen myös osallistunut palaveriin, jossa esittäytymiseni jälkeen vierustoverini oli lähellä laittaa sormet kurkkuunsa. Niin ”positiivisesti” hän edustamaani tahoon suhtautui. Jaamme selvästi kansaa.

Lisäksi tavallisten fyysisten kirjojen suosio on laskusuunnassa. Moni kokee, että ei ole aikaa lukea. Osa taas ei kykene kiireen keskellä pysähtymään. On liikaa tekemistä ja stressi painaa päälle. Onneksi lukemisen tärkeyteen on kiinnitetty uudestaan huomiota. Lukeminen lisää kielellisiä valmiuksia, tiedollista pääomaa ja myös rentouttaa. Omassa elämässäni olen huomannut, että kiireen keskellä kannattaa hidastaa vauhtia. Silloin jaksaa paremmin. Vaikeaa se kyllä on, mutta lyhytkin hetki hyvän kirjan parissa auttaa laskemaan kierroksia ja lataamaan jo huolestuttavan alhaisille energiatasoille vajonneita voimavaroja.

Miksi nimenomaan tuo kiistelty kristillinen kirja? Kristillisen kirjan siunaus on se, että se tarjoaa lukijalleen elämäntilanteesta riippumattoman kestävän arvoperustan. Raamatun sanoma tuo sellaista toivoa, lohtua ja rauhaa, mitä ei muualta löydy. On merkille pantavaa myös se, että Raamatussa käytetään 109 jakeessa ilmaisua ”On kirjoitettu”. Jumala antoi sanansa kaikille meille nimenomaan kirjoitetun kirjan muodossa. Seistään yhdessä kristillisen kirjallisuuden kanssa Jumalan sanaa ja sen arvovaltaa puolustamassa. Kesälomat alkavat pian. Matkustusrajoitusten aikana on paikallaan rentoutua hyvän kristillisen kirjallisuuden parissa. Siunattuja lukuhetkiä sinulle!

”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:4)