Kirkko ja ongelma nimeltä Israel

Objektiivinen historiantutkimus ei anna kovin korkeata arvosanaa kristityille heidän tavastaan kohdella juutalaisia viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana. Koko olemassaolonsa aikana kristillinen kirkko on nähnyt juutalaisen kansan pääasiallisesti oman lähetystyönsä kohteena – ja mikä surullisinta – ollut laajalti kykenemätön ymmärtämään sen profetaalista kutsua ja tehtävää.

Juutalaisen kansan historiaan perehtynyt tunnistaa juutalaisvastaisten asenteiden ja mielipiteiden taustalla kirkot ja niiden johtajat, paaveista Lutheriin, Nikeasta Espanjan inkvisition ja kolmannen valtakunnan eliitin tukena olleisiin piispoihin. Epäonnistuminen ja pettymys juutalaisten käännyttämisessä Jeesuksen seuraajiksi sai monet kirkonmiehet kannattamaan väkivaltaista vihaa, jonka jäljiltä kymmenet miljoonat juutalaiset menettivät ihmisarvonsa, kotinsa, omaisuutensa, ja äärimmillään henkensä. Paavin sponsoroimat ristiretkeläiset polttivat tuhansia juutalaisia Jerusalemin synagogiin laulaen ulkopuolella ylistystä Jeesukselle! Espanjassa juutalainen selvisi kääntymällä kristityksi, Saksassa se ei enää ollut edes vaihtoehto.

Meidän ajassamme juutalaisvaino on kääntynyt poliittiseksi liikkeeksi, joka pyrkii eristämään Israelin muusta maailmasta ja estämään sen kansalaisten, yliopistojen ja yritysten toiminnan erilaisten boikottien ja uhkausten avulla. Ja jälleen kirkkojen – ja myös islamilaisten liikkeiden tuella. Onkin järkyttävää, että juuri Israel on kyennyt yhdistämään nämä kaksi täysin vastakkaista teologista maailmankuvaa edustavaa ryhmittymää täydellisen epäpyhään allianssiin.

Globaali BDS-liike (Israelin, sen kansalaisten sekä yritysten ja niiden tuotteiden boikotteja, divestointeja ja sanktioita ajava poliittinen aktivismi) on pikkuhiljaa hurmannut niin poliittisia kuin kirkollisiakin johtajia, joiden kyky – tai halu – erottaa totuus ja valhe toisistaan, on hiipunut paineen alla. Tämä näkyy niin EU:n kannanotoissa kuin YK:n ja sen alajärjestöjen äänestyksissä, joissa myös Suomi on systemaattisesti äänestänyt Israel-vastaisten päätöslauselmien puolesta, jopa silloinkin, kun enemmistö EU:n jäsenmaista on pidättäytynyt kannattamasta tuomitsevia päätöslauselmia.

Viimeisin näytös YK:ssä nähtiin 16.11.2018, jolloin ns. Neljäs komitea (Special Political and Decolonization Committee) masinoi yhdeksän Israelin tuomitsevaa päätöslauselmaehdotusta, jotka hyväksyttiin lähes yksimielisesti, ainoastaan Israelin ja Yhdysvaltojen vastustaessa niitä, ja noin 10 maan pidättäytyessä äänestyksestä. Muita maita kohtaan ko. komitealla ei ollut ehdottaa vastaavia tuomitsevia päätöslauselmia.

Se, mitä juutalainen kansa oli Saksassa ennen toista maailmansotaa, on nyt Israel, maailman ainut juutalaisvaltio. Hyljeksitty, uhkailtu ja boikotoitu.

Osallistuin lokakuun alussa Varsovassa konferenssiin, jossa käsiteltiin juutalaisten asemaa ja tulevaisuutta Euroopassa. Kymmenien poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen johtajien lisäksi paikalla oli johtajia Pariisin, Brysselin, Amsterdamin, Bukarestin ja Varsovan juutalaisyhteisöistä. Oli suorastaan shokeeraavaa kuulla, ettei kukaan kolmen läntisen metropolin juutalaisjohtajista nähnyt kansallaan tulevaisuutta Euroopassa.

Kuulimme järkyttävää raportteja niin muslimien kuin äärioikealta tulevien aktivistien toimista, jotka ovat vaihdelleet koko Euroopan tietoisuuteen tulleista terrori-iskuista paikalliseen ahdisteluun, jota tapahtuu jatkuvasti synagogien, juutalaisten päiväkotien, koulujen, hautausmaiden sekä heidän omistamiensa yritysten liepeillä. Näissä maissa viranomaiset ovat kykenemättömiä – tai haluttomia – torjumaan tätä uhkaa, mistä syystä kymmenet tuhannet juutalaiset ovat pakotettuja lähtemään kodeistaan. Aivan kuten 80 vuotta sitten.

Samassa konferenssissa esiintynyt hollanninjuutalainen menestyskirjailija ja De Telegraaf -päivälehden kolumnisti Leon De Winter oli otsikoinut puheenvuoronsa yksinkertaisesti A Farewell (Jäähyväiset). Esityksessään hän kuvasi islamilaisen maahanmuuton ja sitä voimakkaasti ajaneiden poliittisten liikkeiden pakottavan juutalaiset lähtemään Hollannista, jonka kristityt asukkaat vain 75 vuotta sitten olivat esimerkillisen halukkaita riskeeraamaan oman henkensä pelastaessaan juutalaisia maanmiehiään natseiltä. Yad Vashemin ylläpitämäss Vanhurskaat kansojen joukossa -luettelossa (Righteous Among the Nations) hollantilaisten osuus on noin viidennes noin listalla olevista. De Winterin maalaaman skenaarion mukaan 50 vuoden kuluttua Euroopassa ei enää asu ainuttakaan juutalaista!

Mutta onneksi juutalaisilla on Israel, joka maailman ainoana maana tarjoaa heille pysyvän ja suhteellisen turvallisen kotimaan, huolimatta joidenkin ympäröivien kansojen jatkuvista uhkauksista ja pyrkimyksistä ajaa juutalainen kansa Välimereen. Tämä koko Israelin 70-vuotisen itsenäisyyden ajan kestänyt uhka ja jatkuvat terrori-iskut ovat pakottaneet Israelin panostamaan puolustukseensa huomattavasti enemmän kuin muiden samankokoisten kansakuntien.

Israelin parlamentin Knessetin heinäkuussa hyväksymä kansallisvaltiolaki, joka määrittää maan virallisesti juutalaisvaltioksi, on herättänyt suurta paheksuntaa niin eurooppalaisissa poliitikoissa kuin kirkollisissa johtajissakin. Sekä Vatikaani että Kirkkojen maailmanneuvosto tuomitsivat lain diskriminoivana. Meidän kristittyjen tulisi nimenomaan ymmärtää juutalaisvaltion raamatullinen merkitys ja puolustaa rohkeasti sen olemassaolon oikeutta ajassa, jossa kovaääniset ja militantit juutalaisvastaiset voimat ovat nousemassa.

Miksi?

Siksi, että juutalaisten paluu omaan maahansa on Kaikkivaltiaan asettama ja ilmoittama suunnitelma, joka huipentuu Messiaan paluuseen. Juutalainen kansa voi toteuttaa profeettojen ilmoittaman kutsumuksensa ainoastaan juutalaisvaltiossa, joka syntyi 1948. Vuoron perään muslimien ja kristittyjen hallitsemassa Palestiinassa heillä ei koskaan aiemmin ollut siihen mahdollisuutta.

Israeliin liittyvän konfliktin keskiössä on kiista Jerusalemin ja erityisesti sen itäisen osan hallinnasta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään kristitylle, sillä Kaikkivaltias on ilmoittanut sen meille Raamatussa, mm. Sakarjan kirjassa (12:2-4):

”Minä teen Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille. Myös Juuda joutuu ahdinkoon, kun Jerusalemia piiritetään. Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikkien kansojen tielle. Ne kokoontuvat Jerusalemia vastaan, mutta kaikki, jotka käyvät siihen kiveen käsiksi, satuttavat itsensä. Tuona päivänä – näin kuuluu Herran sana – minä annan hevosten vauhkoontua ja ratsastajien joutua sekasortoon. ”Minä kiinnitän katseeni Juudan heimoon ja varjelen sitä, mutta teen sokeiksi viholliskansojen ratsut.

Ottaessamme kantaa Jerusalemin kysymykseen, meidän on tiedostettava, että Raamatun mukaan Jerusalem tulee olemaan kivi kansakuntien kengässä, ja siellä asuva Juudan heimo – juutalaiset – ovat Kaikkivaltiaan erityisessä suojeluksessa. Jumala on valinnut puolensa ja meidän – ja kirkon – tulisi tehdä se myös. Lisäksi meidän on syytä muistaa, että Messias palaa Öljymäelle, joka sijaitsee itäisessä Jerusalemissa. Ja Sakarjan kirjan (luvut 12-14) mukaan Hän palaa nimenomaisesti juutalaiseen Itä-Jerusalemiin.

Monet kristityt lähetyssaarnaajat ja evankelistat taivastelevat äänekkäästi, kun juutalaiset eivät ymmärrä Vanhan testamentin Messias-ennustuksia ja sulkevat silmänsä mm. Jesajan 53. luvulta. Vastaavasti juutalaiset ovat hämillään, kun lakia ja profeettoja 2000 vuoden ajan tutkineet ja opettaneet kristityt eivät näe juutalaisen kansan ja Israelin roolia pyhissä kirjoituksissa. Jeesuksen mukaan te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa (Matt. 22:29). Näitä eksyneitä tuntuu edelleen olevan runsaasti.

Rukoillaan rauhaa Jerusalemiin, perehdytään pyhiin kirjoituksiin ja puolustetaan juutalaisten koskemattomuutta niin täällä Euroopassa kuin heidän oikeuttaan omaan maahansa – juutalaisvaltioon nimeltä Israel.

Ja muistetaan Obadjan kirjan jakeiden 10-15 antama ohje, kuinka toimia tilanteissa, joissa juutalainen kansa ja Israel ovat halveksinnan ja vainon kohteina:

  1. Koska sinä, Esau, kävit veljesi Jaakobin kimppuun, onnettomuus on kohtaava sinua. Sinut hävitetään ainiaaksi.
  2. Silloin kun muukalaiset tunkeutuivat Jerusalemin porteista sisään, heittivät arpaa sen asukkaista ja veivät sen väen mukanaan, silloin sinä vain sivusta katselit kaikkea tätä, vihollisena vihollisten joukossa.
  3. Älä pilkkaa veljeäsi, Esau, hänen onnettomuutensa tähden! Älä ilku Juudaa sen häviön päivänä! Älä herjaa sitä ahdingon aikana!
  4. Älä tunkeudu sisään kansani porteista sen onnettomuuden aikana! Älä muiden joukossa katsele ivallisesti kansani hätää sen onnettomuuden päivänä! Älä kajoa sen omaisuuteen onnettomuuden päivänä!
  5. Älä väijy pakoteitten varsilla, pakoon pyrkivien turmana! Älä luovuta Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä!
  6. Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.