Libanonilaisen miehen todistus Jeesuksesta pysäytti israelilaisen Jusefin. Sairaanhoitajalla on sodan aikana paljon työtä, mutta ehtiessään hän ohjaa nuoria uskon tiellä.
Nuori israelilainen sairaanhoitaja Jusef selaili pari vuotta sitten tyhjään elämäänsä tympääntyneenä YouTubea. Vastaan tuli libanonilaisen uskoon tulleen nuoren miehen todistus. Puhe pysäytti.
– Rahan haaliminen ja ravintoloissa juhliminen ei ollut tuonut elämääni mielekkyyttä. Tämä libanonilainen kertoi saaneensa rauhan uskon kautta, Jusef kertoo viestien välityksellä Israelin Haifasta.
Hän oli kyllä kuullut evankeliumin moneen kertaan, sillä hänen setänsä Elias Said oli tullut nuorena uskoon ja kouluttautunut pienen arabiseurakunnan pastoriksi.
– Aloin lukea Raamatusta evankeliumeja. Mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että tämä on oikea tie. Jeesuksen yhteydessä löysin elämääni tarkoituksen.
Teinejä koolle
Elias Said ja hänen vaimonsa, Kylväjän Israelin työntekijä Pirkko Said alkoivat samoihin aikoihin suunnitella seurakuntaansa Alfa-kurssia.
– Olen itse käynyt ensimmäisen Alfa-kurssini kolmisenkymmentä vuotta sitten Joensuun Vapaaseurakunnassa. Jo silloin oivalsin, miten hyvä työkalu se on uskon perusasioiden opettamisessa ja seurakunnan yhteisöllisyyden rakentamisessa, Pirkko Said kertoo.
Hän seurasi miehensä kanssa, kuinka Jusef alkoi koota seurakunnan teinejä nuorten tapaamisiin.
– Tuli tarve löytää sopivaa materiaalia, joka voisi opastaa heitä eteenpäin.
Kirjahyllystä sattui silmiin vanha kirja.
Kirjahyllystä Pirkko Saidin silmiin sattui kauan sitten ostettu englanninkielinen opas Alfa-kurssien järjestämiseen.
– Kokosin siitä nuoria puhuttelevia opetuksia. Käännösohjelma kääntää tekstit arabiaksi, Elias tarkistaa kieliasun ja lisää arabikontekstiin sopivat esimerkit, Pirkko Said kertoo.
Kiireettömästi pitsan äärellä
Seurakunnan aikuiset alkoivat kiinnostua nuorten kokoontumisista ja halusivat mukaan.
– Nyt meillä on aikuisten ja nuorten yhteinen ryhmä. Pienryhmien toiminta on seurakunnassamme melko uutta, mutta se on saanut aktiivijoukoltamme kiitollisen vastaanoton, Elias Said kertoo.
Jokaisessa kokoontumisessa on lyhyt opetus jostakin kristinuskon keskeisestä aiheesta. Sitten rukoillaan yhteisten ja henkilökohtaisten asioiden puolesta.
Lopuksi on tarjolla kahvin ja teen kanssa pitsaa tai sämpylät höysteineen ja kuivakakkua, joiden ääreen ryhmäläiset jäävät mielellään jatkamaan keskusteluja ja yhdessäoloa.
Jusef pitää Alfa-kurssia mainiona mahdollisuutena tavoittaa ystäviään ja sukulaisiaan.
– Haluaisin, että he oppisivat tuntemaan Jeesuksen. He ovat huomanneet elämässäni tapahtuneen muutoksen, ja siitä syntyy hyviä keskusteluja.
– Olen alkanut soittaa kitaraa ja pianoa, jotta voisin säestää lauluja. Haluan myös oppia enemmän Raamattua, jotta voisin ohjata ystäviä uskoon ja ehkä vielä joskus opettaa sanaa, Jusef suunnittelee.
Sota työllistää sairaanhoitajaa
Helmikuun lopussa alkanut Israelin sota Irania vastaan ja maaliskuussa alkaneet taistelut Libanonia vastaan ovat tuoneet sairaanhoitajalle kiireitä.
Jusef työskentelee Haifassa Rambamin sairaalassa, jossa on yli tuhat vuodepaikkaa ja resurssit vaativiin toimenpiteisiin pomminkestävissä tiloissa.
Rambamissa hoidetaan iskuissa haavoittuneita, ja Jusefillakin on ollut tavallista enemmän töitä.
Sodan ensimmäisinä viikkoina kaikki kokoontumiset olivat kiellettyjä, mutta tämän jälkeen sai kutsua yhteen kerralla alle 50 henkilöä, jos kaikkien oli mahdollista päästä välittömästi pommisuojaan.
Ilmahälytyksen ajaksi siirryttiin pommisuojaan.
Toisella seurakunnalla oli lähellä pommisuoja, ja sen turvin kokoontumiset onnistuivat. Ainakin kerran Alfa-kurssi keskeytettiin ilmaiskujen ajaksi ja ryhmä siirtyi pommisuojaan.
– Hälytysten ja pommitusten jatkuessa osa seurakuntalaisista jäi mieluummin kodin turvaan, mutta yllättävän monille on ollut tärkeää tulla sodankin keskellä sanan kuuloon ja uskovien yhteyteen, Pirkko Said kertoo.
Jusefkin on ollut mukana aina kun on ehtinyt. Häntä kiinnostavat erityisesti Jeesuksen historiallisuuteen ja Pyhän Hengen työhön liittyvät teemat.
– Alfa-kurssin jälkeen olisi mukava jatkaa keskustelevia kokoontumisia vaikka Jeesuksen vuorisaarnasta, hän pohtii.
