Katso ihmistä

 
Kahdet kasvot ja kaksi silmää.

Ei ole aina helppoa katsoa ihmistä. Kaikkein lähintä voi joskus olla kaikkein vaikeinta katsoa. Kuva: Andriyko Podilnyk / Unsplash.

Ei se aina ole helppoa, katsoa ihmistä. Kaikkein lähintä voi joskus olla kaikkein vaikeinta katsoa. Kaukana vieraissa maissa olevia sen sijaan katsomme mielellämme. Heillä on eksoottisen väriset vaatteet ja vieraat kasvonpiirteet.

On huomautettu, että kehitysyhteistyö ja lähetystyö esittävät kaukana asuvan ihmisen liian usein vain avun tarvitsijana ja kohteena, kurjuuden ja tarpeen edustajana. Ihmistä ei katsota niin kuin hän itse haluaisi tulla katsotuksi, vaan niin kuin me hänet haluamme nähdä.

Treen srk, neliöb 3.-16.4, MJa

Ehkä moitteessa on perää. Voi olla helpompi katsoa ihmistä, kun hän vain edustaa jotakin asiaa, on katsojan kohde. On tietysti välttämätöntä kertoa, missä ja minkälaista apua tarvitaan. Ja kuva välittää tiedon usein paremmin kuin sanat.

Me Sansassa haluamme välittää kuvia ihmisistä, jotta voisimme katsoa heitä. Vuoden 2021 aikana haluamme entistä paremmin katsoa, kuunnella ja ymmärtää niitä, joita medialähetystyö tavoittaa.

Sähköisessä mediassa antaudumme keskusteluille

Kehittyvä ja monipuolistuva sähköinen media on entistä vuorovaikutteisempaa. Kyse ei ole vain siitä, että lähetämme ohjelmia ja saamme niistä palautetta. Sähköisessä mediassa antaudumme keskusteluille. Siellä näemme ihmisen, emme sellaisena kuin me haluaisimme ja meille sopii, vaan sellaisena kuin hän itse haluaa. Jos osaamme oikealla tavalla kuunnella ja katsoa, viestin lähettäjästä tulee meille enemmän kuin kohde ja jonkin tarpeen edustaja. Hänestä tulee lähimmäinen.

Vuorovaikutus tv-katselijoiden, radion kuuntelijoiden ja mobiilisovellusten käyttäjien kanssa edellyttää osaamista ja aikaa. Se on enemmän kuin pelkkää radio- tai televisiolähetysten lähettämistä suurten ihmismassojen tavoittamiseksi. Yhden ihmisen johdattaminen Kristuksen luokse ei ehkä näy tilastoissa, mutta siitä iloitaan taivaassa. Ja siihen Jumala meitä kutsuu.

Kun katsomme ihmistä, katsomme hänessä Kristusta

Haluamme katsoa ihmistä niin kuin Jumala meitä katsoo. Luomiskertomuksen mukaan ”Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää”. Kun ihminen lankesi syntiin, hän ei enää kestänyt Jumalan katsetta, vaan piiloutui. Syyllisyys aiheuttaa tarpeen naamioitua, esittää itsensä toisenlaisena.

”Taistelen syyllisyyttä vastaan” on tunnustus erään naistenlehden kannesta, mutta samalla ihmisen ikiaikainen osa. Kuitenkin kaipauksemme on tulla nähdyksi, koetelluksi ja hyväksytyksi. ”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” Jeesus katsoi ihmistä. Hän näki tien vierellä nekin, joita muut eivät nähneet.

Kun Pilatus toi syyttömänä pitämänsä Jeesuksen kansanjoukon eteen orjantappurakruunu päässään ja purppurainen viitta yllään, hän huudahti: ”Katso: ihminen!” Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Syyllisyyden murtama ihminen ei ole ulkoisesti kaunista katseltavaa. Mutta juuri siksi Hän, Jeesus, otti päällensä kaiken syyllisyytemme, että me voisimme Hänen kauttaan ja avullaan katsoa ihmistä vapauteen ostettuna ja kauniina.

Kun katsomme ihmistä, katsomme hänessä Kristusta. Hän muistuttaa: ”Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle”.

Arto Antturi

Pääkirjoitus on julkaistu Lähde-lehdessä 1/2021.

 
Sansa artikkeliban 25.1.alkaen,MJa