Jippu – rakkaudennälkäinen tyttö

 

Sain muutama tunti sitten luettua Jipun elämäkerran ”Kun perhonen lakkaa hengittämästä” (Kai Kortelainen & Jippu, WSOY, 2022). Lukemisen jälkeen istuin kuin naulittuna toista tuntia. Yritin eritellä tunteitani ja ajatuksiani. Se oli mahdotonta. Teoksen sanoma puhutti ja järkytti. Ei tuollaisesta elämästä voi selviytyä, huokaisin tuskaisesti.

Kai Kortelainen. Kuva: WSOY / Vuokko Salo

Kirja on kirjoitettu äärimmäisen hyvin. Kai Kortelaisen lauseet on riisuttu kaikesta ylimääräisestä. Teos on sanataidetta alusta loppuun.

Par.Aviol. Neliöb.14.5.-9.6. MJa

Mieleeni nousi ohjaaja ja käsikirjoittaja Outi Nyytäjän kirjoittajakoulu, johon osallistuin 80-luvun lopulla. Hän otti esimerkkinä Paavo Haavikon kuolemattomat lauseet opettaessaan meille, kuinka hyvät lauseet muokataan: ”Tässä on leipää. Se on hyvää. Syö se.” Kortelainen on onnistunut mestarillisesti vangitsemaan muutamaan sanaan Jipun ajatukset ja niiden takana olevat tunteet.

”Kortelainen on onnistunut mestarillisesti vangitsemaan muutamaan sanaan Jipun ajatukset ja niiden takana olevat tunteet.”

Samaa on sanottava Jipun kirjoittajan lahjoista. Hänen runonsa ja pohdiskelunsa ovat täynnä tunteitaan ja ajatuksiaan, jotka suorastaan hyppäävät paperilta lukijan kasvoille:

Vaikka osa minusta oli vielä mustelmilla, kyljissä tuntui roikkuvan revityn siipiosani paloja, niin nyt oli aika antaa siipien vihdoin irrota lopullisesti. Tajuan, etten tarvitse siipiä ollenkaan. Minun on parempi kävellä. En koskaan ollut hyvä lentämään, liika vapaus ei sovi rajattomalle. Raajarikkoisuus voi olla toiselle lahja. Kiitos sinulle, joka revit minua. Osa höyhenistä leijailee puiselle lattialle kuin onnenkyyneleet.

Jippu oli menestynyt popartisti, joka kirjoitti itse laulunsa. Hän työskenteli maan parhaiden säveltäjien kanssa. Hän teki hittejä hittien perään.

Maailma oli auki, mutta siivet eivät kantaneet. Hän ajautui väärien miesten seuraan. Alkoholi, huumeet ja ihmissuhderiippuvuus tulivat kuvioihin mukaan – ja miesten väkivalta.

Tiedän olevani synnin ja saatanuuden ytimessä, kun makaan häämatkallani viiden tähden loistosviitin lattialla ja mietin tuoreen aviomieheni murhaamista. Retkottaessani mustelmilla hien ja kyynelten tummentamalla kokolattiamatolla.

… Kun nainen viedään äärimmilleen, aggressiiviinen raivo voi saada uskomattomat mittasuhteet. Sviitin lattialla olen valmis tappamaan. Huoneen sängyn vallannut mies – aviomieheni – nukkuu. Tarkastelen leipäveistä. Terä vaikuttaa paksulta ja napakalta.

… Entä ensimmäisen iskun jälkeen? Riittäisivätkö voimani ja lihakseni? Kestänkö tuomion ja vankilan? En halua kuritushuoneeseen. Mutta minähän olen jo siellä. Jos tapan, mikä lopulta muuttuisi?

Mies oli alistanut Jipun täydellisesti valtaansa. Yhtenä kertana Jippu soittaa hänelle ja kysyy: ”Saanko syödä yhden viinirypäleen?”

Ensimmäisen kivuliaan selkäsaunan Jippu sai kaksivuotiaana uskovaiselta saarnaajaisoisältään, koska ei jaksanut syödä lautaselta enää tomaatteja.

”Kirjan luettuani ymmärrän, miksi Jippu laulaa ja julistaa Jeesuksen veren voimaa. Hän tietää mistä puhuu.”

Jippu sairastui lopulta psykoosiin ja maniaan. Hän alkoi kuvitella, että hänestä tulee suuri maailmantähti. Suljetulla P5-osastolla hän sanoo lääkärilleen: ”Minulla on niin kiireinen aikataulu, etten ehdi täällä olemaan.”

Jipun elämää ja kokemuksia on mahdoton ymmärtää. Voi vain nöyrästi hyväksyä, että elämä voi joillekin olla epäinhimillisen kovaa – helvetin kovaa.

Kai Kortelaisen ja Jipun kirja oli maaliskuun myydyin kirja Suomessa! Tämän ymmärrän hyvin, mutta että kakkoseksi jäi miljoonia kirjoja myynyt Riley Lucinda! En ole koskaan aikaisemmin törmännyt vastaavaan.

Kirjan luettuani ymmärrän, miksi Jippu laulaa ja julistaa Jeesuksen veren voimaa. Hän tietää mistä puhuu.

Lopulta Jipunkin elämässä on kysymys rakkaudesta – tai sen puutteesta. Jos emme saa rakkautta, särymme palasiksi. Silloinkin jokainen rikkimennyt palanen huutaa; Rakastakaa minua!

Kursivoidut lainaukset kirjasta Kai Kortelainen: Jippu – Kun perhonen lakkaa hengittämästä (WSOY 2022)