Millainen on turvallinen aikuinen? Katson asiaa äidin ja mummin näkökulmasta. Muistan myös, millaista oli olla itse lapsi.
Mieleeni tulee tapahtuma 1970-luvulta. Vietimme kesät maalla mummolassa Satakunnassa. Kesän kohokohtia oli osallistuminen Häijään markkinoille. Olin siellä äitini kanssa. Taikurin teltalla ohjelmanumeroihin kuului ”kahtia sahattu nainen”. Pyysin äidiltä kiihkeästi, että menisimme katsomaan esityksen. Hän kieltäytyi ehdottomasti.
Kysyin myöhemmin, miksemme voineet mennä katsomaan esitystä. Hän vastasi, että se olisi pelottanut minua liikaa. Todellisuudessa olin hyvin kiinnostunut taikatempuista ja lukenut aiheesta monta kirjaa. Tiesin, että kyseessä oli illuusio ja miten se tehdään teknisesti. Olisin niin halunnut nähdä tempun käytännössä.
Miksi tapaus on jäänyt mieleeni vuosikymmeniksi? Tuossa tilanteessa en tullut nähdyksi. Äiti ei ollut kiinnittänyt huomiota, mitä kirjoja olin lukenut, eikä pitänyt tärkeänä keskustella kanssani aiheesta, joka kiinnosti minua.
Moni on todennut, ettei oma, sinänsä tavallinen lapsuus tarjonnut nähdyksi tulemisen kokemusta.
Turvallinen aikuinen on sellainen, joka todella näkee lapsen. Kuuntelee ja kuulee. On aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä.
Lapsi on Jumalan luoma ainutkertainen ihminen, lahja, vain lainassa.
Lapsi ei ole vanhemman kopio tai jatke. Lapsen tehtävä ei ole täyttää vanhemman toiveita. Hän on Jumalan luoma ainutkertainen ihminen, lahja, vain lainassa. Hänellä on oma elämänpolkunsa, johon hänen kiinnostuksen kohteensa häntä ohjaavat. Lapsi elää tiettyä kehitysvaihetta, mutta häntä ei pidä aliarvioida. Hänellä voi olla yllättävän hyviä näkemyksiä, jos malttaa pysähtyä kuuntelemaan.
En ole vieläkään nähnyt taikurin temppua ”kahtia sahattu nainen”. Pitäisi varmaan mennä joskus katsomaan esitys!
Kirjoitus on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä helmikuussa 2026.
