Kirjoittanut
Kirjoittaja on maailmanmatkaaja ja Elämään-lehden kolumnisti.Joka paikasta kuuluu ääniä. Liikenne on meluisaa, kun autot vilistelevät ohi, kaksi- tai kolmipyöräiset ajoneuvot sukkuloivat kaiken seassa sekä ihmiset ja eläimet koettavat selviytyä kaiken sekasorron keskellä. Äänet lähtevät moottoreista, piipeistä, räikistä, kaupoista tulevasta musiikeista, joissa ei varmasti ole määrätty mitään ylä -desibeli rajaa.
Kiinassa on vaikea löytää hiljaista paikkaa, ellei matkusta ihan maaseudulle. Ihmiset puhuvat lujaa, lasten leikkikalut pitävät erilaisia ääniä, jokaisella on korvalappustereot tai musiikkia kuunnellaan puhelimen kautta. Monet puhuvat puhelimessa, pienet- tai suuret ryhmät pitävät ääntä kulkiessaan paikasta toiseen. Tuntuu, että äänet pitävät aasialaisen elossa.
Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneena ja sieltä sielunmaiseman omanneena kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa. On vaikeaa ymmärtää, miten ihmiset kaiken melun, hälyn ja aasialaisen ”sekasorron” keskellä löytävät rauhaa sieluunsa.
Olen nähnyt monia isoja ryhmiä Tai Chin harrastajia, mutta hekin tekevät hallittuja liikkeitään keskellä liikenneympyrää tai kaupungin kaduilla tai toreilla, missä äänet ovat kovimmillaan. Aasialainen tuntuu löytävän mielen hiljaisuuden myös ruuhkan ja korvia sattuvan melun keskelläkin. Minä taas kaipaan suomalaisen metsän hiljaisuutta, jossa pelkästään tuuli soi oksissa ja linnut laulavat nuotilleen.
Tänään olin ihailemassa mustavalkoisia pandoja Chengdun tutkimuslaitoksessa. Monessa paikassa luki isolla: ”Pyydämme hiljaisuutta”, mutta kiinalaisten saavuttua paikalle, hiljaisuus oli tiessään. Onneksi menin aamulla varhain, jotta näin pandojen ruokailun ja pikkupandojen hoitoprosessin, mutta lähdin hieman kiukkuisena pois, koska kiinalaiset suurine ryhmineen rikkoivat hiljaisuuden kameroineen ja suurine äänineen. Vaikka kaveri kulkisi ihan vierellä, tuntuu kuin heidän pitäisi huutaa asiat toisilleen.
Kun vihdoin saavun Suomeen, juoksen lähimpään talviseen metsään, heittäydyn selälleen lumeen katselemaan taivasta ja kuuntelemaan talven ääniä. Annan sieluni levätä.
