Mitä yksin elävän tai yksinäisyyttä kokevan pitäisi ajatella Jumalan sanoista – siitä, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin?

 
 

Hanna Penttinen puhui uskovien ystävien merkityksestä Evankeliumijuhlassa. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Kirkkomuusikko, pianonsoiton opettaja Hanna Penttinen näkee, että yksin eläminen voi olla Jumalan antama kutsumus, myös siunaus.

Kristillisissä puheissa puhutaan paljon perheistä ja avioliitoista, vaikka moni hengelliseen toimintaan osallistuva elää yksin.

– Jotkut ovat tahtoen tai tahtomattaan yksin, jotkut ovat jääneet leskeksi, jotkut ovat ajatuneet eroon. Osaa heistä yksin eläminen mietityttää – hengellisestikin – sillä Raamattuun on ikuistettu Jumalan sanat siitä, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, sanoo Hanna Penttinen.

Penttinen oli puhumassa kesäkuun viimeisenä lauantaina valtakunnallisessa Evankeliumijuhlassa uskovien ystävien merkityksestä.

– Raamattu ei kuitenkaan opeta, että elämän merkityksellisyys ja siunaus liittyy pelkästään perheeseen ja avioliittoon. Se on annettu lahjaksi Jeesuksen sovitustyön kautta aivan jokaiselle. Jumalalla on myös valta kutsua omiaan elämään myös yksin.

Jumalan antamaan kutsuun sisältyy siunaus.

– Toisaalta yksikään kristitty ei selviä kutsumustehtävästään ilman kipua ja haavoittumista. Voimatkin voivat olla koetuksella, mutta Jumala varustaa antamaansa tehtävään ja antaa kaiken tarvittavan.

– Ajattelen, että kristityn kuuluu siviilisäädystä riippumatta rukoilla, miten hän voisi juuri nyt palvella Jumalaa ja toisia ihmisiä omilla taidoillaan ja lahjoillaan.

Penttinen muistuttaa, että hengelliset palvelutehtävät on tarkoitettu niin yksin eläville kuin naimisissa oleville. Siitä Paavali kirjoittaa mm. kirjeessä korinttilaisille (1. Kor. 7:32-).

– Yksin olevilla on perheellisiä enemmän vapautta ja aikaa elää Jeesuksen yhteydessä ja hoitaa hengellistä elämää, koska lähtemiset ja aikataulut eivät ole sidoksissa toisiin ihmisiin.

– Toisaalta yksin eläjät joutuvat tekemään suuret päätökset yksin esimerkiksi rahaan, asumiseen ja työhön liittyen, eivätkä esimerkiksi tiskit liikahda pöydältä mihinkään, vaan odottavat juuri siinä mihin ne illalla jäivätkin. Tutuksi voi tulla myös kaipaus toisen ihmisen läheisyyteen, sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve.

Penttisen mielestä kristityn paras apu on joka tilanteessa Jumalan kasvojen ja Hänen tahtonsa etsiminen.

– Hänen huolenpitonsa yltää ihmisen jokaiselle elämänalueelle. Meidän tehtävämme on yrittää varjella sydäntämme, sillä Sananlaskujen (4:23) siellä on koko elämän lähde. Vaikeatkaan asiat elämässä eivät saisi olla kasvualustana minkäänlaiselle katkeruudelle, elipä ihminen elämäänsä yksin tai ei. Ennen pitkää se myrkyttää paitsi kantajansa elämän, myös lähellä olevien ihmisten elämän.

Seurakunnan pitäisi Penttisen mukaan olla yhteisö, jossa eri-ikäiset viihtyvät yhdessä ja jota Pyhä Henki hoitaa. Kenenkään ei tulisi joutua kokemaan yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta.

– Itselleen sopivaa kristittyjen yhteisöä kannattaa etsiä ja rukoilla.

Yhtä lailla voi miettiä, voisiko tämänhetkinen elämäntilanne olla Jumalan suunnitelmaa ja siunausta, vaikka siltä ei ehkä tuntuisikaan. Huomaanko toisenlaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen?

– Näenkö ja kohtaanko perheenäidin, joka on valvonut kaksi viikkoa vauvansa kanssa? Jaksanko kuunnella elämän haasteissa uupunutta keskeyttämättä tai neuvoja antamatta? Kenelle voisin tänään tehdä Jumalan rakkautta todeksi?

– Rukouksessa voimme pyytää oikeanlaista sydämen asennetta sekä lähellemme niitä ihmisiä, joiden kanssa olisi hyvä ja tärkeää jakaa elämää. Meidät on kutsuttu palvelemaan.