Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat tarjoavat tuttujen ohjelmanumeroiden lisäksi yllätyksiä. Mongolian lähetystyöntekijä Janne Henriksson kutsuu pelaamaan lampaan nilkkaluilla.
Mongoliassa on 60 miljoonaa päätä karjaa. Se tarkoittaa 16 eläintä jokaista asukasta kohden – lampaita, vuohia, lehmiä, hevosia ja kameleita.
Lampaita on eniten, ja yksi mongolialaisen paimentolaiskulttuurin tunnetuimmista esineistä on lampaan nilkkaluu, mongoliksi shagai.
Sillä voidaan pelata kymmeniä erilaisia pelejä, joista Mongolian lähetystyöntekijä Janne Henriksson opettaa syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina Raahen lähetysjuhlien Pattijoen perhepäivässä ainakin yhden tai kaksi.
Yksi peleistä on nilkkaluun heitto, jossa pisteet ja tulokset määräytyvät sen mukaan, mille sivuilleen luut laskeutuvat. Jos kaikki neljä heitettyä luuta laskeutuvat eri sivuille, tulos on paras mahdollinen.
Nilkkaluiden ampuminen tai napauttaminen kohti maalia on päässyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ehkä tätäkin saadaan kokeilla sunnuntaina messun jälkeen Pattijoen perhepäivässä.
Muina vetonauloina on muun muassa poniajelua ja konsertteja.
Raahelaiset lähetit lavalla
Luuleikkien lisäksi Janne ja Ella Henrikssonilla on Oulun hiippakunnan lähetysjuhlilla muutakin vastuuta. Janne Henriksson toimii yhtenä tapahtuman kolmesta juontajasta yhdessä Hanna Kankaalan ja Mikko Pyhtilän kanssa.
– Olemme kaikki kolme entisiä tai nykyisiä raahelaislähtöisiä lähetystyöntekijöitä, Janne Henriksson kertoo.
Henrikssonit asuvat Mongoliassa Zuunmodissa, luonnonläheisessä pienessä kaupungissa arojen keskellä neljänkymmenen kilometrin päässä pääkaupunki Ulaanbaatarista.
– Eläimet ovat läsnä myös meidän arjessa. Lehmät ja hevoset käyvät ikkunan alla syömässä.
Roska-auton kanssa saa välillä taiteilla, että ehtisi viedä jätepussit tienvarteen sopivasti, etteivät lehmät ehtisi repiä niitä etsiessään syötävää.
Aina ei ajoitus onnistu, ja sitten tuulen levittämiä roskia haravoidaan pitkin poikin. Joskus haravointituokiot tarjoavat hyviä hetkiä naapureiden kanssa keskustelemiseen, Henriksson kertoo.
Esikuvat rohkaisevat
Kaikki lapsensa vieraiden kulttuurien keskelle vievät vanhemmat joutuvat pohtimaan, miten heidän kutsumuksensa vaikuttaa lasten hyvinvointiin.
Henrikssonit saivat alkuvuosinaan rohkaisua yhdysvaltalaiselta perheeltä, jonka vanhemmat olivat kasvattaneet ja kotikouluttaneet Mongoliassa neljä lasta.
– Tavallisia järkeviä ihmisiä heistä on kasvanut. He olivat meille esimerkkinä siitä, että perheenä voi hyvin elää vieraan kulttuurin keskellä.
Henrikssonit palaavat työalueelleen vauvaloman jälkeen ensi vuoden alussa kolmen alle kouluikäisen pojan kanssa.
”Meistä kumpikaan ei saanut lähetyskutsua salamana taivaasta.”
– Moni ihmettelee, miten voimme lähteä. Ei se itsestä tunnu kovin rohkealta. Samanlaista arkea me elämme kuin Suomessakin. Käydään kaupassa ja leikkipuistossa, väistellään tosin lehmänlantaa sinne kävellessä.
Ella ja Janne Henriksson rohkaisevat kaikkia etsimään omaa paikkaansa lähetystyössä, sillä jokaisella sellainen on, lähtijänä tai lähettäjänä.
– Meistä ei kumpikaan ole saanut kutsua lähetystyöhön salamana taivaasta. Jumala on kutsunut kaikkia, eikä meillä ollut mitään syytä olla lähtemättä, Janne Henriksson kertoo.
”Ihmeellistä, että saa olla mukana”
Kun työkausia tulee lisää, lisääntyy myös tieto kaikesta, mikä erilaisen kulttuurin parissa on raskasta.
– Mutta Jumala toimii ja toivoo, että me lähdetään. On siinä jotakin ihmeellistä, että saa olla mukana.
Vaikka lasten hyvinvoinnista on usein huolta, perhe on myös tuki ja turva. Kun tulee shokki kaiken erilaisuudesta, perhe on kuitenkin tuttu.
”Emme muutu mongoleiksi.”
– Ja vaikka kuinka opiskelemme Mongolian kieltä ja kulttuuria, emme muutu mongoleiksi. Olemme aina ulkopuolisia. Perhe tuo ulkopuolisuuden keskelle turvaa ja rauhaa.
Henrikssonien lapset ovat sopeutuneet hyvin Zuunmodin pienen seurakunnan keskelle. He ovat mukana jumalanpalveluksissa ja raamattupiireissä. Rukouksissa on, että seurakunnassa voitaisiin aloittaa myös omaa toimintaa lapsille.
Pysyvä jälki
Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat ovat vuodesta 1981 jatkunut perinne, jonka tarkoitus on koota yhteen lähetystyön ystävät ja tekijät. Raaheen tulevat koolle myös kaikki suomenkieliset kirkon lähetysjärjestöt ja Kirkon ulkomaanapu.
Kansainvälisten vieraiden ja lähetystyöntekijöiden terveisten lisäksi kuullaan paljon musiikkia. Puhujien joukossa on muun muassa piispa Jukka Keskitalo. Nuorille ja varhaisnuorille on omaa ohjelmaa.
Janne Henriksson toivoo, että juhlista jäisi pysyvä jälki Oulun hiippakunnan seurakuntiin.
– Seurakunnat voisivat tähdätä siihen, että niiden keskeltä kasvaa lähetystyöntekijöitä. Ja että kasvaisi ylipäänsä ihmisiä, jotka haluavat kertoa Jeesuksesta.
Viikonloppu Raahessa tuo parhaillaan Oulussa asuvien Henrikssonien elämään hitusen nostalgiaa.
– Meidät on molemmat konfirmoitu Raahen kirkossa, olemme menneet siellä naimisiin ja meidät on myös siunattu siellä lähetystyöhön. Raahen seurakunta on myös ollut melkein alusta asti meidän lähettäjänä, Janne Henriksson kiittää.
