Kohti radikaalia vieraanvaraisuutta

ViaDia ry:n lapsidiakoniatyön verkostossa syntyi jo muutama vuosi sitten kontakti Isossa-Britanniassa toimivaan kristilliseen Home For Good -järjestöön, jonka on perustanut kristitty vaikuttaja ja adoptio- sekä sijaisisä Krish Kandiah. Järjestön tavoitteena on löytää rakastavia koteja huostaanotetuille lapsille, sekä tarjota jatkuvaa valmennusta, tukea ja rohkaisua näille perheille.

Jatkuvasti mukana kulkee myös toinen, yhtä tärkeä tavoite: varustaa seurakuntia olemaan vastaanottavaisia ja kulkemaan uskollisesti keskuudessaan olevien sijais- ja adoptioperheiden rinnalla. Liian usein nämä lapset eivät nimittäin koe itseään tervetulleiksi seurakuntaankaan traumataustansa ja mahdollisten muiden erityishaasteidensa vuoksi – ja juuri näille lapsille, samoin kuin etnisiin vähemmistöihin kuuluville, on usein kaikkein haastavinta löytää sijaiskoteja.

Home for Good -järjestön malli on inspiroinut meitä myös suunnitelmissa laajentaa ViaDia-perhehoidon ajatusta vanhusten lisäksi lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin.

Yllättäen Krish Kandiahin nimi nousi esiin myös monikulttuurisuusryhmän tapaamisissa. Home for Good -järjestön lisäksi hän on nimittäin perustanut myös The Sanctuary Foundation -nimisen järjestön, joka auttaa pakolaisia tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja löytämään kodin ja töitä Isosta-Britanniasta siksi ajaksi, kun he siellä ovat. Syntyi ajatus kutsua Kandiah Suomeen, ja tänä vuonna se toteutuukin kesäjuhlaviikolla.

Kandiah on teologi, kirjailija, mediavaikuttaja, hallitusten neuvonantaja ja järjestön johtaja (katso www.krish.com). Hän on saanut Officer of the British Empire -arvonimen palveluksestaan pakolaisten hyväksi. Kaikki alkoi kuitenkin sijaisvanhemmuudesta.

—Yhdessä vaimoni kanssa olemme toimineet sijaisperheenä nyt 19 vuoden ajan, Kandiah sanoo.

—Sen kautta olen ymmärtänyt jotain Jumalan radikaalista armosta ja hänen itsensä uhraavasta vieraanvaraisuudesta tarvitsevia ihmisiä kohtaan. Sijaisvanhemmuus on ollut yhtä aikaa yksi suurimmista haasteista ja suurimmista etuoikeuksista, joita olemme saaneet kokea. Juuri osoittaessamme vieraanvaraisuutta lapsille, jotka ovat kohdanneet hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä, olemme tunteneet suurinta läheisyyttä Jumalan kanssa – sen Jumalan, joka on orpojen isä sekä leskien ja muukalaisten puolustaja.

Taivaallisen Isän esimerkki

Taivaallisen Isänsä esimerkin mukaisesti myös Kandiah tahtoo olla näitä molempia: sen lisäksi, että hän on konkreettisesti ryhtynyt isäksi isättömille, hän myös pyrkii puolustamaan niitä, jotka ovat yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa. Juuri tämä kutsumus on johtanut hänet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kandiah uskoo, että kristittyinä meidän tulee palauttaa käytäntöön sellainen raamatullinen kristillisyys, joka kuuntelee tarkkaan, mitä Jeesus opetti sanoin ja teoin. Hän oli jatkuvasti syytettynä ”vääränlaisten ihmisten” hyväksymisestä ystäväpiiriinsä ja seuraansa. Tällainen elämäntapa johtaa meidät radikaaliin vieraanvaraisuuteen, joka on Kandiahin mukaan yksi kristillisen elämän keskeisistä tunnuspiirteistä.

—Raamattu itseasiassa tekee muukalaisen vastaanottamisesta yhden aidon pelastuksen tunnuspiirteistä. Hyvät teot eivät pelasta meitä, mutta myös Paavalin opetuksen mukaan (esimerkiksi Ef.2:8–10) meidät on pelastettu hyviä töitä varten.

Puhuiko Jeesus turvapaikanhakijoista?

Lasten vastaanottamisen varmasti vielä ymmärrämme ja pidämme sitä tärkeänä. Sen sijaan kristillisissäkin piireissä kuulee usein huolta siitä, että lisääntyvä monikulttuuristuminen on riski kansalliselle ja kristilliselle kulttuurillemme.

Saattoiko Jeesus tarkoittaa turvapaikanhakijoitakin sanoessaan: ”Minä olin vieras, ja te otitte minut luoksenne”?

Kandiah muistuttaa, että Jeesus lähetti oppilaansa kaikkialle maailmaan tekemään opetuslapsia kaikista kansoista. Nämä kristityt olivat vähemmistö pakanallisessa maailmassa – ehkä jopa ainoat kristityt, jotka menivät johonkin tiettyyn maahan. Siitä huolimatta heidän ei tarvinnut mennä arastellen. Heidän luottamuksensa ei perustunut heidän kulttuuriseen ylemmyyteensä, sotilasvoimaansa tai poliittiseen vaikutusvaltaansa, vaan Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimaan.

—Jostain syystä me toimimme toisin omassa ajassamme, Kandiah ihmettelee.

—Vaikka kristityt ovat yhä enemmistö useimmissa länsimaissa, monet ihmiset lietsovat pelkoa ulkopuolisia ja muukalaisia kohtaan. Kaikkialta kuulemme ääniä, joiden mukaan meidän tulisi olla huolissaan siitä, että muukalaiset tulevat valtaamaan meidän kulttuurimme.

Kuitenkin Jeesus toimi toisin. Hän lähetti opetuslapsensa kuin lampaat susien keskelle ja sanoi: ”Älkää pelätkö heitä.” Jopa vähemmistönä Jeesuksen opetuslapsilla on valta muuttaa maailmaa sisältäpäin.

—Ei meidän tarvitse pelätä islamia, ateismia tai mitään muutakaan oppijärjestelmää. Meidän tulee osoittaa rakkautta ja myötätuntoa jokaiselle tarvitsevalle riippumatta heidän maailmankuvastaan. Juuri radikaali vieraanvaraisuus on kristillisen kutsumuksen ytimessä.

Armo ja totuus

Tämä onkin Kandiahin viesti seurakunnalle: Jeesuksen opetukseen, persoonaan ja esimerkkiin keskittyminen varjelee meitä sellaisilta vilpillisiltä toimijoilta, jotka pyrkivät valjastamaan kristinuskon muiden ideologioiden palvelukseen. Samoin kuin Herramme, meidänkin tulee olla täynnä sekä armoa että totuutta.

—Se, että olet täynnä armoa ja totuutta merkitsee, että olet valmis ottamaan vastaan jokaisen – siis jokaisen.

—Ja kuitenkin samalla olet valmis myös tiukasti haastamaan epäoikeudenmukaisuuden ja sorron. Jeesus kykeni molempiin yhtä aikaa. Hyvän paimenen tavoin hänellä oli kaksi ääntä: yksi oli täynnä lämpöä ja myötätuntoa – sillä hän puhui aikansa syrjäytyneille ja ulkopuolelle jätetyille. Toisaalta paimenen tavoin hänen tehtävänsä oli myös pelästyttää sudet pois. Vai mitä ajattelet hänen sanoistaan: ”Voi sitä, joka houkuttelee vääryyteen yhdenkin näistä pienistä, jotka luottavat minuun. Hänelle olisi parempi painua meren syvyyksiin myllynkivi kaulassaan” (Matt.18:6 UT2020)?

Kandiah peräänkuuluttaa aitoa jumalanpalvelusta, jossa ei ole kyse vain kirkossa käymisestä, musiikkityylistä tai laulamisesta.

—Koko elämämme tulisi olla pyhitetty Jumalalle vastauksena hänen armoonsa ja hyväksyntäänsä. Sitä armoa ja hyväksyntää voimme sitten välittää eteenpäin käytännöllisillä tavoilla ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Jaakob 1:27 puhuu juuri tästä aidosta jumalanpalveluksesta. Eikä se ole yksittäinen paikka. Voit nähdä sen Jeesuksen vertauksessa vuohista ja lampaista (Matt.25). Löydät sen myös Jesajan kirjasta (58), jossa meille kerrotaan, mitä on todellinen paasto.

Kandiah ajattelee, että kristittyjen tehtävä olla valona ja suolana tarkoittaa juuri tätä – meidät pitäisi tunnistaa Jeesuksen opetuslapsiksi siitä, miten pidämme huolta tarvitsevista. Ei ylhäältä päin auttaen, vaan ikään kuin Kristus itse olisi vastassamme juuri siinä vieraassa, joka tulee vastaan.

Loppujen lopuksi seuraamme Jumalaa, joka usein kätkeytyy vierauteen.

Krish Kandiah on mukana Jeesus-tapahtumassa seuraavissa tilaisuuksissa:

Torstaina 4.6. klo 12–16 ”Toivoa ja turvaa aikamme lapsille – kun aikuiset astuvat esiin, lasten elämä muuttuu.”

Torstaina 4.6. klo 18 Jeesus-ilta

Lauantaina 6.6. klo 12.30–14.00 ViaDia 90-vuotta -juhlatilaisuus