Elämme ajassa, jossa moni tuntee itsensä turvattomaksi. Vaikka tilastojen mukaa elinajan odote on pidentynyt, se ei riitä lisäämään turvallisuudentunnetta. Epävarma maailmantilanne ja taloudellisesti epävakaat ajat aiheuttavat turvattomuudentunnetta erityisesti lapsissa ja nuorissa. He kaipaavat ennen kaikkea turvallisten aikuisten läsnäoloa ja nähdyksi tulemista.
”Emme tarvitse turvallisia tiloja vaan turvallisia ihmisiä”, väittää hyve-etiikan asiantuntija Antti Kylliäinen (Sana 20/2025). Tila ilman turvallista aikuista on turvaton. Turvallinen aikuinen ei ole täydellinen, erehtymätön eikä myöskään immuuni tunnekuohuille. Olisi kuitenkin hyvä, että hänen arvonsa ja reaktionsa olisivat ennakoitavissa.
Lapsi, nuori tai läheinen aistii tämän jo pienistä merkeistä. Äänensävystä kiireen keskellä, siitä ettei aikuisen katse karkaa tuskan hetkellä ja ettei tämä muutu yhtäkkiä tunnekylmäksi.
Turvallisuus syntyy toistuvasta kokemuksesta, että ”täällä saa olla myös keskeneräinen”.
Turvallinen aikuinen kantaa vastuuta myös omasta tunnekuormastaan. Stressaantunut tai omaa kipuaan kantava tunnistaa ja osaa nimetä tunteensa sen sijaan, että antaisi niiden vain vuotaa ympäristöön hallitsemattomina. Turvallinen aikuinen ei syytä koko ajan muita, vaan kantaa aikuisen vastuuta. Uhriutumatta ja katkeroitumatta.
Lapsen tai toisen aikuisen ei tarvitse ottaa itseensä sitä, mikä ei kuulu hänelle. Turvallinen aikuinen osaa myöntää ja korjata virheensä ilman selittelyä tai puolustelua. Korjaaminen ei pyyhi pois tapahtunutta, mutta se viestii, että suhde on tärkeämpi kuin omien kasvojen säilyttäminen.
Turvallinen aikuinen osaa myöntää ja korjata virheensä.
Nykykulttuuri usein ylistää itsenäisyyttä ja suorituskykyä niin voimakkaasti, että moni kokee tarvitsevuuden heikkoutena. Turvallinen aikuinen näyttää toisin: hän uskaltaa myöntää tarvitsevansa muita, osaa pyytää apua, myöntää väsymyksen ja sietää epävarmuutta. Samalla hän antaa toiselle luvan samaan. Näin syntyy aitoa keskinäisriippuvuutta.
Monet kantavat mukanaan lapsuuden kokemuksia, joissa aikuinen ei kyennyt olemaan turvallinen. Kyse on voinut olla arvaamattomuudesta, tunnekuormien siirtämisestä lapseen tai jopa hylkäämisestä. Näiden kokemusten työstäminen on usein edellytys sille, että itse kykenee tarjoamaan turvallisuutta.
Lapsi tai nuori, joka saa kasvaa turvallisen aikuisen seurassa, oppii jotain ainutlaatuista. Hänen omat, vaikeatkaan tunteensa eivät johda hylkäämiseen. Tämä kokemus kantaa läpi elämän – se vähentää ahdistusta, syventää ihmissuhteita ja lisää kykyä kestää vastoinkäymisiä.
Turvallinen aikuinen ei voi poistaa kaikkea kipua eikä ratkaista kaikkia ongelmia. Hän pysyy vierellä riittävän kauan ja on aidosti läsnä. Hän kestää hiljaisuutta, kyyneleet ja vihanpurkaukset, eikä koe niitä uhkana suhteelle. Juuri niissä hetkissä voi tapahtua jotain syvää ja korjaavaa.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä helmikuussa 2026.
