Pohdin edellisessä osassa, mikä on Jumalan valtakunta Vanhan testamentin taustaa vasten. Siellä se on ennalta ilmoitettu Daavidin suvusta tulevan kuninkaan valtakunta. Sen kuninkaana on Ihmisen Poika.
Mutta Jeesus ei kovin kuninkaalliselta näyttänyt eläessään ja vielä vähemmän kuollessaan. Ylösnousemus ja taivaaseen astuminen muuttivat asetelman toisenlaiseksi.
Jeesuksen opetuksen keskeinen teema oli juuri Jumalan valtakunta. Mitä hän sillä oikein tarkoitti? Vaikka hän ilmoitti ohjelmajulistuksessaan, että hänessä se on tullut maailmaan, hän käytti siitä toisaalta lukuisia erilaisia vertauskuvia.
Jumalan valtakunta on kuin pienen pieni siemen, josta kasvaa suuri puu. Se on kuin taikinajuuri, joka hapattaa koko taikinan. Se on verkko, joka kokoaa kaikenlaisia kaloja. Se on äärettömän arvokas aarre ja maailman kallein helmi.
Jumalan valtakuntaa tulee etsiä enemmän kuin mitään muuta ja sen löytäjälle annetaan kaikki muukin. Jos luovut jostakin valtakunnan tähden, saat satakertaisesti takaisin.
Valtakunnan rajat ulottuvat maan äärestä toiseen. Jotkut ovat sisällä valtakunnassa ja toisia sinne pyrkiviä Kuningas ei ole koskaan tuntenut. Joku on lähellä valtakuntaa mutta ei ihan sisällä. Ulkopuolelle jääminen voi olla kohtalokasta.
Kun kirkko on tyhjä, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa.
Missä tuollainen valtakunta sitten on? Ei voida sanoa, että se on täällä tai tuolla (Luuk. 17:21), mutta jossain se kuitenkin on. Onko se näkyvä vai näkymätön? Ainakin näkymätön, sillä emme omin silmin voi havaita mitään erityistä kuninkaallista joukkoa tässä maailmassa. Jeesukseen uskovat näyttävät ihan tavallisilta ihmisiltä. Toisaalta se on nimenomaan näkyvä: se on siellä, missä Jumalan kansa kokoontuu.
Kun kirkko on tyhjä, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Kun se täyttyy ihmisistä, juuri siellä tuo valtakunta on. Se on se, minkä lausumme uskontunnustuksessamme kahteen kertaan: ”Minä uskon pyhän, yhteisen seurakunnan ja pyhäin yhteyden”.
Siinä näkyvässä Jumalan valtakunnassa kasvaa kuitenkin vehnä ja rikkavilja toisiinsa sekoittuneena, eikä meille ole annettu mahdollisuutta eikä lupaa erotella näitä toisistaan. Jumala tekee sen aikanaan, kun tulee sadonkorjuun hetki.
Tämä valtakunta, pyhä yhteinen seurakunta, uskotaan, vaikka sitä ei nähtäisi. Se pukeutuu tässä maailmassa halpaan muotoon. Sen asukkaat ovat duunareita, opiskelijoita, virkamiehiä, perheenäitejä, työttömiä ja kaikista yhteiskuntaluokista sekalaista väkeä. Yhteisenä nimittäjänä usko Jeesukseen. Se koostuu eri kirkkokunnista ja seurakunnista. Se ilmaisee uskoaan eri tavoin ja kiistelee keskenään oikeasta opista. Yksi yhteinen piirre sillä on: kaikki ovat menossa samaan taivaaseen uskoessaan Jeesukseen syntien sovittajana.
