Toivo kasvaa työttömänä ja puolisoa odotellessa

 
 

Arkkitehti Toini Seppälää kiinnostavat ne monet merkitykset, joita kirkkojen arkkitehtuuri välittää niillekin, jotka vain harvoin astuvat kirkkojen sisälle. Kuva: Saija Tiilikainen.

Arkkitehti Toini Seppälä valmistui unelma-ammattiin, mutta työn saaminen on ollut vaikeaa. Identiteetin ja toivon perustukset joutuivat myllyyn. Nyt olosuhteita suuremman toivon juuria vahvistaa toteutumaton haave parisuhteesta.

Helsinkiläisen arkkitehdin Toini Seppälän tietokoneen ruudulla on viime päivinä pyörinyt pientaloalueen kolmiulotteinen havainnekuva.

Talot nousevat vesistön ja metsien läheisyyteen. Ikkunoista avautuu luontomaisemaa ja ulko-ovesta pääsee suoraan metsäpoluille.

– Luonto on Jumalan lahja. Arkkitehtina voin mahdollistaa ihmisille luonnosta nauttimisen. Haluan säilyttää ympäristössä Jumalan käden jäljen, Seppälä sanoo.

Työn ja luomisen iloa kupliva arkkitehti ei ole aina ollut näin toiveikas. Pari vuotta sitten toivo oli välillä suorastaan hukassa.

– Valmistuin unelma-ammattiini, mutta arkkitehtien työtilanne on katastrofaalinen. Olin vuoden työttömänä oman alan tehtävistä. Kyllä se toivoa söi, Seppälä kertoo.

Taaksepäin katsellessaan hän on huomannut, että monta tärkeää asiaa joutui odottelun aikana työstöön.

Jumalalle rakas

Työttömäksi jouduttuaan uransa alussa oleva ihminen joutuu ruoppaamaan syvältä arvonsa ja identiteettinsä perustuksia. Ovatko ne siinä mitä hän tekee vai siinä mitä hän on?

– Opiskelijana iso osa identiteettiäni oli siinä, että teen pian arkkitehdin töitä. Kun tämä ei toteutunutkaan, jouduin kysymään itseltäni, mitkä muut asiat tuovat elämääni merkitystä.

Työttömänä Jumalan rakkaus tuli Seppälälle aiempaa todellisemmaksi.

– Minussa vahvistui kokemus, että olen Jumalalle rakas, ja tämä on tärkeintä. Elämälläni on merkitystä, vaikka olisin työtön.

Vakituinen työsuhde on tuonut elämään levollisuutta, mutta on vielä toinenkin asia, jossa on välillä vaikea olla toiveikas.

Koolla kolme sinkkua

Kun ikätoverit viettävät häitä, Toini Seppälä iloitsee heidän kanssaan, vaikka juhlatunnelmaan sekoittuu kipeitäkin tunteita.

Milloin on hänen vuoronsa – vai tuleeko sitä koskaan?

Hän on käsitellyt vaikeaa asiaa avoimesti muun muassa Dei Plus -palvelun Kolme koolla -podcastsarjassa.

Kolmekymppiset Toini Seppälä, Marianne Hietaranta ja Leena Lindelä pohdiskelevat siinä sinkkunaisen elämää monesta näkökulmasta.

Yksi suosituista jaksoista on nimeltään Vieläkin yksin.

Naisten viestinä on toivo. Sopiva kumppani voi vielä löytyä. Ja vaikka ei löytyisikään, elämä on silti täynnä merkitystä.

Seppälälle syvin merkitys avautuu suhteesta Jumalan kanssa.

Koko ihmiskunnan toivo

Kristillinen toivo on Toini Seppälän mielestä paljon syvempää kuin yleismaailmallinen puhe toivosta.

– Jeesuksen antamalla toivolla on vahva perusta. Se on Raamattuun kirjoitetuissa Jumalan lupauksissa.

– Kun Jeesus nousi kuolleista, mahdottomasta tuli mahdollista. Jeesus toimii tänä päivänä, ja näen tämän jatkuvasti omassa elämässäni.

Jeesuksen ylösnousemuksessa on Seppälän mukaan koko ihmiskunnan toivo.

– Voimme saada synnit anteeksi ja yhteyden Jumalaan. Olemme armahdettuja. Saamme olla Jumalan lapsia ja kutsua Jumalaa isäksi.

Evankeliumi on tarkoitettu paitsi uskottavaksi myös kerrottavaksi muille. Tämän vuoksi Toini Seppälä rukoilee, että olisi jokaisessa elämänvaiheessa omalla paikallaan Jumalan valtakunnassa.

Lähetyskenttänä podcast

Tänä adventtina Toini Seppälän paikka on kristittynä arkkitehtina suomalaisessa työelämässä, tuottaa podcasteja ja johtaa Kylväjän nuorten aikuisten Valo-iltoja yhdessä Kylväjän nuorten aikuisten työntekijän Sara Gumérin kanssa.

– Podcast on tällä hetkellä minun lähetyskenttäni. Se on avannut keskusteluja monien kanssa.

Joskus myöhemmin hän voisi lähteä myös ulkomaille. Näissä pohdinnoissa usean järjestön yhdessä järjestämä Lähetetty-koulutus on ollut käänteentekevä.

– Sen koulutuksen aikana aloin ajatella, että minustakin voisi joskus tulla lähetystyöntekijä.

Yhteys Kylväjään rakentui jo lapsuudessa Kylväjän patriarkkoihin kuuluvan Olavi Peltolan kautta, joka oli Toini Seppälän isoäidin hyvä ystävä.

Oulussa opiskellessaan hän kotiutui paikalliseen OPKOon, joka oli valinnut nimikkoläheteikseen Kylväjän Mongolian-lähetit Ella ja Janne Henrikssonin.

Suvulla sormensa pelissä

Kutsumuksen muotoutumisessa myös Seppälän suvulla on ollut rukouksiin ristityt sormensa pelissä.

Hänen isänsä kasvoi Suomen Lähetysseuran lähettiperheen lapsena Ambomaalla, ja lähipiirissä on ollut monta muutakin lähetystyöntekijää.

Sukupolvien ketju on Toini Seppälälle tärkeä myös ensi tiistaina Tikkurilassa järjestettävässä Kylväjän joulujuhlassa.

Joulu-Valon teemana on ”Toivon tuoja”, ja Seppälä on mukana aihetta käsittelevässä paneelikeskustelussa.

– Odotan juhlalta sukupolvien kohtaamista. Mukaan on tulossa eri-ikäisiä ja erilaisia puhujia myös eri kulttuureista. Odotan myös Japanin-lähettien Mari-Kaisa ja Tuomas Auvisen musiikkia.

Kylväjän ja Tikkurilan seurakunnan yhteinen joulujuhla Joulu-Valo Tikkurilan kirkossa tiistaina 9.12. Joulupuuroa kello 17 alkaen. Ohjelma alkaa kello 18. Tilaisuuteen voi liittyä myös etäyhteydellä.