Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Yli satavuotias Opettajien Lähetysliitto saa kuukausittain uusia jäseniä

 

Opettajien Lähetysliitto esitteli toimintaansa viime Kirkkopäivillä. Puheenjohtaja Tuija-Riitta Heiskasen (vas.) ja vs. toiminnanjohtaja Siska Hankelan (oik.) juttusilla kävi mm. Hämeenkyrön seurakunnan lähetyssihteeri Pirjo Järvinen. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Vaikka sitoutuminen järjestöihin ja säännölliseen harrastamiseen vähenee, ainakin Opettajien Lähetysliitto saa uusia jäseniä. Syksyllä liitto on mukana järjestämässä nuorille opettajille viikonloppuseminaaria.

Opettajien Lähetysliiton puheenjohtaja Tuija-Riitta Heiskanen valittiin toukokuisessa kokouksessa jatkamaan neljättä kautta.

Tamperelaispastori summaa 104-vuotiaan yhdistyksen ilot ja surut tiiviisti:

Kotimaa Neliöb. 27.3.-2.4.

Iloa on siitä, että lähetyksen henki viriää nuorissa opettajissa niin, että liittoomme liittyy jatkuvasti uusia jäseniä. Kaikkiaan jäsenkunta kuitenkin supistuu ja ikääntyy, mikä on valitettava tosiasia monissa kristillisissä järjestöissä. Niiden toimintaan ei sitouduta niin kuin ennen.

Nyt Opettajien Lähetysliitolla on jäseniä noin 1 500 eri puolilla Suomea.

Tampereella, jossa yhdistyksen toimisto sijaitsee, on kokoontumisia kuukausittain kesää lukuun ottamatta.

Opettajien Lähetysliiton nimikkolähetit käyvät säännöllisesti kertomassa kuulumisiaan. Koska samat henkilöt vierailevat myös heitä lähettävissä seurakunnissa, liitto voisi hyvin virittää yhteistyötä tilaisuuksien järjestämisissä, Heiskanen suunnittelee.

Syksyllä Opettajien Lähetysliitto on yksi järjestäjistä nuorille opettajille suunnatussa viikonlopputapahtumassa, joka pidetään Suomen Lähetysseuran kurssikeskuksessa, Päiväkummussa.

 

Lähetystyö on kansainvälisyyttä

Ylöjärveläinen Pirjo Malkamäki on ollut Lähetysliiton kantavia voimia pitkään. Hän ryhtyi aktiiviseksi jäseneksi 1990-luvun alkupuolella oltuaan lähetystyöntekijänä Tansaniassa ja Taiwanissa. 2000-luvulla hän oli Lähetysliiton puheenjohtajana reilut 10 vuotta.

Vuosi sitten eläkkeelle jäänyt opettaja on nyt yhdistyksen hallituksen jäsen.

– Yhdistykseen kuuluminen ja siinä toimiminen on kotimaassa yksi tapa osallistua lähetystyöhön. Kun ajattelen lähetyskenttiä kehitysmaissa, mottoni on: Kouluta äiti, niin koulutat lapsenkin! Äidin esimerkin ja sivistyksen myötä koko perhe saa apua.

– Tekemistä riittää vammaisten lasten aseman kohentamisessa. Vaikka jalka ei toimi, pää on usein terävä. Perheen häpeä ja tietämättömyys lukitsevat yhä liian monet neljän seinän sisälle.

Tällä hetkellä OLL:lla on nimikkolähettejä Angolassa, Botswanassa, Etiopiassa, Tansaniassa ja Thaimaassa. Nimikkokohteita ovat Ebenezer Raamattukoulu Nepalissa, Peshawarin hippakunnan lukutaitotyö Pakistanissa ja kristillinen kirjallisuustyö Papua-Uudessa-Guineassa.

– Suuri rooli lähetystyön tunnetuksi tekemisessä on rippikouluilla, joihin valtaosa ikäluokasta osallistuu. Toivottavasti vastuuhenkilöt käyttävät mahdollisuuden hyväksi, sanoo Tuija-Riitta Heiskanen.

Pirjo Malkamäki muistuttaa, että kansainvälistymistä painotetaan yhteiskunnassa koko ajan.

– Lähetystyötä kannattaa tuoda tästä näkökulmasta esiin uusissa yhteyksissä.

 

Aiheet