Viikon debatti: Lähisuhdeväkivalta pitää uskaltaa ottaa puheeksi

• Suomessa kuolee vuosittain keskimäärin 15 naista parisuhdeväkivallan seurauksena. 
• Eurostatin tutkimuksen mukaan Suomessa jopa 57 prosenttia naisista on kertonut kokeneensa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua. 
• Lokakuussa apulaisoikeuskansleri antoi poliisille huomautuksen lähisuhdeväkivaltatapausten laiminlyönnistä. 
• Onko Suomi Euroopan turvattomin maa naisille? 

Radio Dein Viikon debatissa keskusteltiin keskiviikkoaamuna naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Studiossa aiheen parissa olivat Tukinainen ry:n johtava kriisityöntekijä Johanna Linner Matikka sekä Miessakit ry:nkehittämis- ja koulutuspäällikkö Joonas Kekkonen. Tukinainen on järjestö, joka auttaa raiskauksen uhreja, ja Miessakit puolestaan tukee miehiä kriiseissä ja auttaa väkivallattomaan elämään.

Suomen luvut eivät ole länsimaisia lukuja

Linner Matikan mukaan Suomen turvattomuus naisille on jännitteinen kysymys. Toisaalta on paljon tekijöitä, jotka tuovat turvaa, ja yleinen kokemus on, että kaduilla voi kävellä rauhassa. Silti vuosi toisensa jälkeen tilastot kertovat, että naiset kokevat väkivaltaa parisuhteissaan tai ex-kumppanin toimesta. Hän sanoo, että tieto tulee sekä tutkimuksista että toimijoiden kohtaamana ruohonjuuritason kokemuksena.

Joonas Kekkonen kertoo, että vaikka uhriluvut ovat Suomessa laskeneet vuosikymmenten varrella, ne ovat kuitenkin laskeneet hitaammin kuin muissa verrokkimaissa. 

– Meidän työmme vaikkapa kahdeksankymmentäluvulla ei ollut niin nopeata kuin jossain Ranskassa ja muualla.

Debatin juontaja Mari Turunen pohtii, että joidenkin huomioiden mukaan Suomen korkeat luvut voisivat johtua siitä, että täällä naiset tunnistavat ja ilmoittavat väkivallasta herkemmin kuin muissa maissa.

”Tietysti meillä hirveä hinku olisi olla mieluummin länsimaa, jossa kaikilla olisi turvallista ja hyvä olla.”

Linner Matikka pitää mahdollisena, että Suomessa raportoidaan suoremmin ja rehellisemmin kokemuksista, kuin maissa, joissa on yhteisöllisempi kulttuuri ja ei ole luvallista kertoa perheen sisäisistä ongelmista ulkopuolisille.

– Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että sitä väkivaltaa on näin paljon, ja sitä on koettu myös jo lapsuudessa ja nuoruudessa huomattavia määriä. 

Kekkosen mukaan Suomen naisten kokeman väkivallan kuolinluvut eivät ole pahimpia Euroopassa, mutta eivät kuitenkaan länsimaiden lukuja.

– Tietysti meillä hirveä hinku olisi olla mieluummin länsimaa, jossa kaikilla olisi turvallista ja hyvä olla.

Kekkonen tekee paljon yhteistyöstä Baltian maiden kanssa, ja siellä kehitys on tällä hetkellä nopeaa.

Maailman johtajat näyttävät miehen mallia

Syksyllä 2024 naisjärjestö NYTKIS ry julkaisi tutkimuksen, joka selvitti miesten asenteita naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan Suomessa. Sen tulosten mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoi, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajatteli joka viides.

Mari Turunen kysyy, onko miehistä tullut naisvihamielisempiä?

Linner Matikka arvioi, että välttämättä asenteet eivät ole muuttuneet, mutta ne tuodaan nyt rohkeammin esiin. Maailmassa eletään aikaa, jossa myös maailman johtajat ilmaisevat asioita, joiden sanominen ei ennen ole ollut korrektia.

Hän nostaa esimerkiksi toisaalta some-vaikuttajat ja Andrew Taten, jonka kohdeyleisönä ovat nuoret pojat ja miehet. Sellainen osaltaan lietsoo vihamielistä asennetta ja väkivaltaa.

– Ajattelen, että varmaan virtauksia on aina ollut ja ne on eläneet vahvoina eri aikakausina. Ja tietenkin patriarkaalinen kulttuuri, missä miehellä on erityinen asema perheen päänä ja yhteisön johtajana, on varmasti ylläpitänyt osaltaan väkivaltaisia asenteita. Mutta silloin kun itse olen ollut nuori ja kasvanut, koin että oli toisenlainen eetos. Ei ainakaan kauhean julkisesti puhuttu tällä tavalla, miten nyt raportoidaan, Linner Matikka toteaa.

Jos nuorilla miehillä on aggressiivisia ajatuksia, he puhuvat asioista Lyömätön linja -palvelussa ja heillä on paljon enemmän sanoja tilanteelle.

Kekkosen mukaan NYTKIS ry:n kyselyssä asia olisi pitänyt jakaa useaan kysymykseen ja muotoilla toisenlaisiin osiin. 

– Väärintulkinnan mahdollisuus on pikemminkin niin, että osan on täytynyt lukea se täysin eri lailla kuin toiset vastaajat, jolloin siitä ei voida tulkintoja hirveästi tehdä.

Miesjärjestön palveluissa naisvihamielisyys näkyy Kekkosen mukaan niin, että suurin osa nuorista miehistä on todella hyväntahtoisia ja kilttejä. Jos nuorilla miehillä on aggressiivisia ajatuksia, he puhuvat asioista Lyömätön linja -palvelussa ja heillä on paljon enemmän sanoja tilanteelle. Ja asioista puhutaan siinä vaiheessa, kun omia vihan tunteita on havaittu ja käsi on alkanut kohota lasten tai vaimon suuntaan.

– Meidän näkökulmasta tilanne on muuttunut paljon paremmaksi.

Myös Kekkonen on huomannut sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi TikTokissa sisältöjä, joiden pohjalta nuori voi päätyä ottamaan omakseen paketin, jota on koostettu jostakin amerikkalaisesta konservatiivisesta ajatuspankista.

– Kun nuori joltakin nurkalta ottaa siitä vaatteesta kiinni, hän saa sieltä sen kaiken muunkin.

Kylmää ja kuumaa väkivaltaa parisuhteessa

Naisiin kohdistuvassa väkivallassa korostuu lähisuhdeväkivalta, sillä joka kolmas nainen on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppanin taholta. Turunen kysyy, milloin nainen on turvattomimmillaan?

Johanna Linner Matikka kertoo, että tutkimusten ja järjestön kokemuksen mukaan elämäntilanteissa korostuvat ensimmäisen lapsen saaminen ja raskausaika sekä eron hetket, jotka ovat erityisen vaarallisia. 

– Nehän ovat aina isoja murrosvaiheita ihmisen psyykkisessä kehityksessä, että vanhemmaksi tulo voi herättää monenlaista. Mutta myös suhteen dynamiikka muuttuu eli kahdesta tulee kolme. 

Elämäntilanteissa korostuvat ensimmäisen lapsen saaminen ja raskausaika sekä eron hetket, jotka ovat erityisen vaarallisia. 

Joonas Kekkosen mukaan välttämättä kyse ei ole mustasukkaisuudesta. Lapsen syntymän aikaan sosiaalinen tuki voi olla pareilla heikkoa, ollaan hirvittävän väsyneitä, voi olla mielenterveyden oireilua ja masennusta. Kun ne nousevat pintaan, helposti sitten aletaan käyttää päihteitä ja väkivaltaa.

– Yleensä se onneksi menee vaan tämmöisenä kärttyisyytenä ihmisillä se väsymyksen ja muun oireilu. Mutta tietysti on niitä kohtia, joissa se menee pahemmaksi. 

– Ihmiset tavallisesti lähisuhdeväkivallassa käyttävät kylmää tai kuumaa väkivaltaa. Kylmää on semmoista, että manipulaatioisesti käytetään väkivaltaa välineenä toisen toiminnan muuttamiseen. Ja sitten se kuuma väkivalta on sitä, että menee hermot toisen kanssa ja sitten saatetaan käyttää jotakin väkivallan muotoja. Tämä on tyypillisempi siinä, kun ollaan väsyneitä, Kekkonen kuvaa.

Toivottavasti kirkon perhetyössä kysytään parisuhdeväkivallasta

Turunen kysyy,  miten asian voi ottaa puheeksi ja kenen se pitäisi tehdä, jos epäilee lähisuhdeväkivaltaa.

– Meillä on tutkimustietoa siitä, että huolimatta koulutuksen lisäämisestä sote-kasvatusalan ihmisille, edelleen puheeksi ottoon liittyy merkittäviä haasteita, Linner Matikka sanoo.

– Ajattelen, että lähisuhdeväkivalta suomalaisessa yhteiskunnassa on meidän yhteinen ongelma. Ja meidän kaikkien pitäisi pystyä kysymään, että ootko sä turvassa sun arjessa? Miten teillä riidellään? Miten teillä sovitaan? Tämän tyyppisiä kysymyksiä. Eli tehdä mahdollisimman helpoksi ja madaltaa sitä kynnystä puheeksi ottoon.

Molemmat debatistit toteavat, että pahimmissa tapauksissa apua on kyllä usein ehditty kerran tai kaksi hakea. Kekkonen kertoo, että toisaalta heidän kokemuksensa mukaan miesten kokemaan väkivaltaan ei esimerkiksi työterveydessä kiinnitetä riittävästi huomiota. Poliisin toiminnassa ja lastensuojelussa on paljon alueellisia eroja, ja lapsiinkaan kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ei huomioida riittävästi. Usein tilanteen huomaa parhaiten ambulanssihenkilökunta.

Linner Matikka muistuttaa, että Suomessa kirkko on tehnyt vuosikymmeniä perhe- ja parisuhdetyötä.

– Ajattelin, että siinä on yksi ammattiryhmä, joka toivottavasti jo tänä päivänä kysyy, että oletteko te turvassa. Ja kysyy sen niin, että on mahdollista kertoa, eli molemmilta erikseen, ja käy sitä keskustelua, että onko väkivalta ollut osa teidän parisuhdetta. Että sitä ei ohiteta silloin, kun haetaan apua konflikteihin tai vuorovaikutusongelmiin, jolloin taustalla saattaa myös olla väkivalta.

Miltä näyttää järjestöjen tulevaisuus, kun niiden rajoja leikataan? Mitä nuorten miesten aggressioille pitäisi tehdä? Onko poliisilla asenneongelma? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 8.11. klo 11 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.