Viikon debatissa kiisteltiin jumalanpilkkalaista

 
Krisillisen opiskelijajärjestön työntekijä Miikka Niiranen ja imaami Abbas Bahmanpour debatoivat siitä, mikä rooli jumalanpilkkalailla on uskontokritiikissä ja sananvapaudessa.

Krisillisen opiskelijajärjestön työntekijä Miikka Niiranen ja imaami Abbas Bahmanpour debatoivat siitä, mikä rooli jumalanpilkkalailla on uskontokritiikissä ja sananvapaudessa.

“Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa, tuomittakoon sakkoihin tai enintään 6 kuukaudeksi vankeuteen”, sanoo rikoslaki. Radio Dein Viikon debatin suorassa lähetyksessä kysyttiin tänään keskiviikkona, pitääkö rikoslain suojella Jumalaa pilkalta.

– Pitää. Ei tässä laissa ole kyse Jumalan suojelemisesta. Laki suojelee yhteiskuntaa vihapuheelta ja eripuralta, sanoo shiialaisen Resalat-yhteisön imaami Abbas Bahmanpour.

– Ei pidä. Sananvapauden takia meidän on siedettävä kaikkein rumimpia ja vastenmielisimpiäkin mielipiteitä. Jumalanpilkkapykälä ei sovi tähän länsimaiseen sananvapausajatteluun, vastaa Opiskelija- ja Koululaislähetyksen OPKO:n työntekijä Miikka Niiranen.

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Alkuasetelma Viikon debatissa oli varsin selkeä. Muslimin mielestä lain pitääkin kieltää pilkkaamasta sitä, mikä uskonnoille on pyhää. Kristityn mielestä erityisesti islam on muuttanut jumalanpilkkasäännöksen merkitystä. Nykyinen laki on Niirasen mukaan sananvapauden vastainen ja auttamatta vanhentunut.

Vapaa-ajattelijoiden kansalaisaloitteessa vaaditaan säädöksen kumoamista rikoslaista.

– Pykälä oli pitkään käytännössä kuollut kirjain eikä tuomioita langetettu. Tilanne muuttui islamin myötä, kun vuonna 2010 Jussi Halla-aho sai tuomion islamin pilkkaamisesta. Jumalanpilkan kriteerit islamissa ja kristinuskossa ovat hyvin erilaiset. Alunperin tarkoitettiin jumalanpilkkaa kristillisen uskon kontekstissa, korostaa Niiranen.

”Erityisesti perussuomalaisten joukossa tuomiota jumalanpilkasta tai kansanryhmää vastaan kiihottamisesta voidaan pitää jopa poliittisena meriittinä ryhmän sisällä.”

Niirasen mukaan nyt on pohdittava, onko pykälä merkitykseltään sama kuin alunperin, jos sitä nyt tulkitaankin islamista käsin.

Abbas Bahmanpour ei pidä kristinuskon ja islamin eroja tässä merkitsevinä.

– Tuskinpa lakia oikeudessa kovin teologisesti tulkitaan vaan painotetaan sanaa pilkka. Tuomarit katsovat, onko tarkoitus ollut tahallaan halveksia ja pilkata. Laki kieltää Jumalan pilkkaamisen uskonnosta riippumatta. Jumala ei lainsuojaa tarvitse, mutta uskovia on suojeltava pilkalta ja häpäisyltä, sanoo Bahmanpour.

Abbas Bahmanpourin mukaan sananvapautta painotetaan keskustelussa liikaa. Yhteiskuntarauhan vuoksi sananvapautta pitääkin rajoittaa, onhan myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikos. Bahmanpourin kanta näyttää olevan sikäli voitolla, että Vapaa-ajattelijoiden kansalaisaloite on neljässä kuukaudessa kerännyt vain kolme tuhatta nimeä, 47.000 nimeä yhä puuttuu.

Miikka Niiranen arvelee, että aloitteen vähäinen suosio johtuu osin tiedotusongelmista.

– Tieto kansalaisaloitteesta näyttää levinneen vain aktiivisten ateistien piiriin, arvelee Niiranen.

”Moni ihminen luulee, että he voivat ilman seurauksia sanoa mitä tahansa – ja käytännössä se usein onkin totta.”

Abbas Bahmanpourin mukaan näyttää pikemminkin siltä, että lakia ei edes haluta muuttaa.

– On vain pieni vähemmistö ihmisiä, jolla on palava tarve pilkata ja herjata muita. Todella pieni prosentti yhteiskunnasta on sitä mieltä, että tämä laki pitäisi poistaa ja he voisivat vapaasti pilkata sitä, mikä on pyhää muille, sanoo Bahmanpour.

Siitä keskustelijat olivat samaa mieltä, että uskontoja pitää voida kritisoida ja eriäviäkin mielipiteitä on opittava sietämään. Käsitykset siitä, miten jumalanpilkkalaki vaikuttaa kritiikkiin ja yhteisymmärrykseen, olivat kuitenkin päinvastaisia.

Abbas Bahmanpourin mukaan laki ei estä asiallista kritiikkiä, vain sellaisen, jonka tarkoitus on nimenomaan loukata. Laki asettaa hänen mukaansa tärkeät rajat sille, miten toisten uskonnosta saa puhua – ja siksi auttaa suomalaisia elämään toisiaan kunnioittaen. Miikka Niiranen päinvastoin arvelee, että nykyistä lakia pikemminkin käytetään erimielisyyksien kärjistämiseen ja eripuran lietsomiseen

– Erityisesti perussuomalaisten joukossa tuomiota jumalanpilkasta tai kansanryhmää vastaan kiihottamisesta voidaan pitää jopa poliittisena meriittinä ryhmän sisällä, sillä saa kannatusta ja julkisuutta. Se ruokkii vastakkainasettelua.

Niiranen muistuttaa myös siitä, että Halla-ahon tapauksessa erityisesti vihreät naiset olivat aktiivisia tutkinnan käynnistämiseksi.

– Se toimii bensana liekkeihin. On tärkeää pohtia, että jos pykälästä päästäisiin kokonaan eroon, rauhoittuisiko keskustelu.

Bahmanpourin ei usko lakimuutoksen keskustelua rauhoittavan.

– Päinvastoin. Vihapuheen määrä kasvaa. Moni ihminen luulee, että he voivat ilman seurauksia sanoa mitä tahansa – ja käytännössä se usein onkin totta. Meidän pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot keskustelun rauhoittamiseksi. Tähän tarvitaan lainsäädäntöä ja rikosseuraamuksia, mutta myös opettamista ja kasvattamista.

Opettamiseen ja kasvattamiseen uskoo myös Miikka Niiranen.

– Laki ei ole tässä tärkein väline, ratkaisut ovat muualla. Jos ihmisillä on pohjalla pelko siitä, että kritisoida ei saa, se syö pohjaa vapaan kansalaisyhteiskunnan keinoilta, toisiimme tutustumiselta sekä lasten ja nuorten kasvattamiselta.

Miten erimielisiä kaksi eri uskontojen edustajaa voi Jumalan pilkkaamisesta asiallisessa keskustelussa lopulta olla? Kuuntele Viikon debatti:

 
Radio Dei RADIOT_FI 2

Aiheet