Valamon luostarissa asuva munkkidiakoni Nasari: ”Elämä luostarissa ei ole helpompaa kuin perheellisellä”

Heinäveden Kirkastusjuhlien teema oli tänä vuonna ”Suurin on rakkaus”. Kuva: Erja Taura-Jokinen

– Luostarielämä vaatii ihan samat päätökset ja puitteet kuin toimiva avioliitto, sanoo isä Nasari, joka vieraili lauantaina 28.7. päiväjuhlan puhujana Heinäveden Kirkastusjuhlilla, Kansan Raamattuseuran kesäisessä viikonlopputapahtumassa.

Heinäveden Kirkastusjuhlien teema oli rakkaus, jota myös munkkidiakoni Nasari pohti omakohtaisesti puheenvuorossaan.

Isä Nasari kertoi luostarielämästä Kansan Raamattuseuran järjestämillä Heinäveden Kirkastusjuhlilla. Kuva: Valamon luostari

Siinä toistuivat Raamatun lehdiltä tutut sanat, ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

– Edes munkki ei ole yksin, sillä luostareissa elää muitakin. Se on munkin uusi perhe. Voin sanoa, että elämä luostarissa ei ole sen helpompaa kuin perheessäkään. Tulee erimielisyyksiä, riitoja, pahoja sanoja sekä pettymyksiä, menetyksiä ja surua.

Isä Nasarin mukaan luostariasukkailta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja huumorintajua sekä loputtomasti anteeksiantamusta.

– Ihmisistä nousee jatkuvasti esiin uusia puolia. On hyväksyttävä toisten heikkoudet ja tuettava vahvuuksia, annettava tilaa kasvaa.

Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä keskinäisessä rakkaudessa: kulkea rinnalla matkaa ja pelastua.

Tiiviissä, rutiinien täyttämässä arjessa luostariasukkaat myös täydentävät toisiaan:

– Jokaista on siunattu lahjoilla, jotka ovat tärkeitä luostarin pyörittämisessä. Kaikki tehdään Korkeimman kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi, rakkaudesta Kristukseen ja rakkaudesta lähimmäiseen.

– Tuota rakkautta saa kokea päivittäin tuossa erikoisessa työyhteisössä, joka on myös kotini. Rakkautta välittävät myös vierailijat.

Vaikka munkkius tarkoittaa yksin olemista, munkin ei pitäisi olla yksin.

Munkin tulisi olla jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, rukouksen kautta.

– Hänen tulisi olla altis palvelemaan ja ottamaan vastaan luostarissa käyviä pyhiinvaeltajia sekä kilvoitella kuuliaisuudessa. Muistaa olevansa syntinen ja vähäisin opetuslapsi sekä rukoilla jatkuvasti omien ja kansan hairahdusten tähden. Pitäisi voittaa turmelus ja pitäisi voittaa maailma. Ennen kaikkea pitäisi voittaa oma liha.

Isä Nasari kertoo käyneensä antoisia keskusteluita Valamon luostarissa vierailleiden kanssa rakkauden tärkeydestä.

– Yksinkertainen kysymys lähimmäiselle voi olla merkitykseltään suuri: Miten sinä voit? Se on eräänlainen ujo tapa sanoa: ”Sinä olet tärkeä, minä rakastan sinua”.

– Meillä keskeneräisillä ihmisillä on paljon oppimista rakkaudesta. Kun kuuntelen toisten huolia, esiin nousevat ihmisten itsekkyys, oikullisuus, epäluotettavuus, torjuminen, tyhmyys, sietämättömyys ja vastuuttomuus.

Isä Nasarin mielestä näiden ongelmien kanssa taisteleva on itse ongelman juuri.

Pakottamalla ihminen ei kuitenkaan pysty muuttamaan itseään, mutta rakkaudessa voi pyrkiä kasvuun.

– Itse tahdon kasvaa siinä, että voisin hyväksyä ihmisten epätäydellisyyden ja olla kokonainen omassa epätäydellisyydessäni.

– On tärkeää nähdä jokaisessa vastaantulijassa ja lähimmäisessä Jumalan kuva.