Kirkko: Joutjärven seurakuntaneuvosto linjasi: Kohtaamispaikka saa lähteä seurakunnasta

”Vainoojani suojelivat minua” – Jumala muuttaa sydämiä nuoren sotilaan kuuliaisuuden ja kärsivällisyyden kautta

 

Adil* oli valmis luopumaan mukavista olosuhteista, ruuasta, lämpimistä vaatteista ja etuoikeutetusta asemasta sotilasyksikössään uskonsa vuoksi. Adilin kärsivällisyyden kautta Jeesus muutti häntä ympäröivien ihmisten sydämet.

Nuori uskova Adil otti Jeesuksen vastaan jo lapsuudessaan, kun hänen vanhempansa luopuivat perinteisestä islamin uskosta ja kääntyivät kristityiksi. Hänet kastettiin 14-vuotiaana. Adilin vanhemmat kuuluivat Keski-Aasian ensimmäiseen kristinuskoon kääntyneiden sukupolveen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Adil taas on yksi nuoremman polven uskovista.

Vuonna 2018 Adil liittyi 18 vuoden iässä valtion armeijaan suorittaakseen asepalveluksensa. Hänet lähetettiin valiojoukkoihin, presidentin kaartiin, joka sijaitsi maan toisessa osassa.

Sansa neliöb 15.11.-15.12. MJa

Adil otti Raamatun mukaansa sotilasyksikköön. Hän rukoili ja luki Sanaa joka päivä. Kun muut sotilaat näkivät Adilin lukevan Raamattua, he ymmärsivät hänen olevan kristitty. Siitä lähtien he alkoivat painostaa ja nöyryyttää Adilia, jota he pitivät kansallisen islamin uskon petturina. Yksikön virkamiehet kyselivät Adililta hänen kristillisestä uskostaan ja yrittivät pakottaa hänet kieltämään Jeesuksen. Kun Adil ei suostunut, häntä nöyryytettiin ja lyötiin. Kaikille muille sotilaille myönnettiin yksi vapaapäivä viikossa mutta Adilille ei.

Painostus lisääntyi. Adililta otettiin pois hänen matkapuhelimensa, ja hän pystyi olemaan yhteydessä vanhempiinsa ainoastaan kirjeitse. Yksi virkamiehistä tarkisti kaikki Adilin perheelleen kirjoittamat kirjeet ja heitti niitä toisinaan roskiin.

”Tarvitsin rukousta kestääkseni kaikki vaikeudet”

Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit saivat tietää, että Adil oli heidän kaupunkinsa sotilasyksikössä, ja ryhmä uskovia alueen kirkosta meni tapaamaan häntä. Adil osallistui sunnuntain jumalanpalvelukseen ja kertoi seurakunnalle tilanteestaan armeijassa. Kaikki seurakuntalaiset rukoilivat hänen puolestaan.

Seurakunnan johtaja päätti vierailla aika ajoin Adilin luona tukemassa häntä, jotta hän kestäisi raskaan asepalvelusaikansa. Kun johtaja taas kerran tuli sotilasyksikköön tapaamaan nuorta kristittyä, hänelle kerrottiin, että Adil on sairaalassa. Vierailullaan sairaalaan johtaja kohtasi surullisen näyn: nuorukaisen leukaluu oli murtunut, ja hänellä oli paljon muitakin vammoja. Muut sotilaat olivat raa´asti hakanneet Adilia hänen uskonsa vuoksi.

Kun nuori sotilas oli sairaalassa, turvallisuuspalvelujen virkamies tuli tapaamaan häntä selvittääkseen tapahtuman olosuhteita ja syitä. Myöhemmin Adil kertoi sairaalassa vierailevalle kirkon johtajalle: ”Epäröin, olisiko oikein kertoa turvallisuusviranomaiselle tapahtuneesta ja paljastaa, kuka minua oikeasti löi.”

”Rukoiltuani koin rauhaa ja tein päätökseni. Kun viranomainen taas tuli, en kertonut hänelle tapahtuman yksityiskohtia: miksi, miten ja kuka oli lyönyt minua.”

”Tiesin, että lääkäri pystyisi hoitamaan leukani kuntoon, mutta tarvitsin rukousta kestääkseni kaikki vaikeudet sekä uskoni, kärsivällisyyteni ja uskollisuuteni puolesta.” Adil pyysi kirkon johtajalta esirukousta, ja myös koko seurakunta rukoili. Open Doorsin välitettyä rukouspyynnön tukijoilleen myös monet ihmiset ympäri maailmaa rukoilivat Adilin puolesta.

”En voi vaihtaa uskoani Jeesukseen mihinkään”

Rukouksia todella tarvittiin. Kun Adil pääsi sairaalasta, painostus jatkui. Nuori uskova lähetettiin etäiselle vuoristoalueelle, missä ilmasto oli ankara ja sotilasyksikön olot kehnot. Tämä vaikutti kääntymystä seuraavalta rangaistukselta.

Kerran Adilin upseeri, vakaumuksellinen muslimi, kutsui hänet telttaansa ja tarjosi herkullisen illallisen, johon kuului myös alkoholia. Upseeri yritti itsepintaisesti saada Adilin juomaan vodkaa, mutta tämä kieltäytyi. Sitten selvisi, että upseeri oli kutsunut Adilin luokseen tarkoituksenaan esittää hänelle uhkavaatimus: Adilille järjestettäisiin parhaat mahdolliset olot, paras huone ja ruoka sekä upseerin suojelu, jos hän kieltäisi Jeesuksen. ”Muussa tapauksessa teen parhaani mukaan elämäsi täällä mahdottomaksi”, upseeri sanoi.

Upseeri lupasi jopa uhrata Adilin kunniaksi lampaan, jos hän kieltäisi julkisesti uskonsa ja palaisi islamiin. Uhkauksia ja lupauksia tuli paljon, mutta nuori kristitty vastasi: ”En voi vaihtaa uskoani Jeesukseen mihinkään.”

Viha vaihtuu hämmästykseen

Upseeri raivostui. Hän käski Adilia riisuutumaan ja heitti hänet ulos teltasta alusvaatteisillaan ja avojaloin. Oli myöhäissyksy, ja ilma korkealla vuoristossa oli jäätävä ja tuulinen. Adil vietti melkein kaksi tuntia kävellen telttojen ympärillä ja rukoillen Jumalaa.

Kahden tunnin kuluttua yksi sotilaista tuli ulos ja näki Adilin puolialastomana ja kylmissään. Hän pyysi mukaansa toisia sotilaita, ja he menivät upseerin teltalle, missä tämä oli juomassa itseään humalaan.

Samat sotilaat, jotka olivat kaksi kuukautta aikaisemmin hakanneet Adilia tämän uskon takia, asettuivat nyt hänen puolelleen. He sanoivat, että tiesivät kaiken Adilin uskosta Jeesukseen ja etteivät olleet koskaan ennen tavanneet yhtä reilua ja rehellistä sotilasta. Upseeri vastasi hävyttömyyksin ja ajoi miehet pois.

Sotilaat ottivat Adilin vaatteet ja auttoivat häntä pukeutumaan. He veivät hänet telttaansa, antoivat huovan lämmittämään, tarjosivat ruokaa ja teetä. Myöhemmin Adil kertoi: ”Se oli Jumalan voimallinen vastaus omiin ja toisten rukouksiin, ja olen siitä tosi kiitollinen: vainoojani puolustivat minua ja huolehtivat minusta huolimatta vaarasta, että upseeri rankaisisi heitä. Jouduin kokemaan hirvittäviä tunteja, mutta niiden tuloksena sain nähdä, kuinka Jumala muutti heidän sydämensä!”

Todistus Kristuksesta

Tämä tapahtuma muutti nuoren kristityn sotilaan aseman, ja jäljellä oleva palvelusaika armeijassa sujui paremmin. Upseeri katsoi tilannetta läpi sormien, koska ei halunnut kohdata yksikön kaikkien sotilaitten vastarintaa. Sekin oli väkevä vastaus rukouksiin Adilin puolesta.

Paikallinen pastori kertoo: ”Adilin todistus rohkaisi valtavasti seurakuntaamme. Rukoilimme jatkuvasti hänen puolestaan hänen päästyään sairaalasta, mutta emme arvanneet, kuinka ihmeellinen vastaus olisi!”

Nyt Adil opiskelee armeijan virkamiehiä kouluttavassa oppilaitoksessa ja vierailee lomillaan vanhempiensa luona. Opettajat ja muut opiskelijat tietävät hänen kristillisestä uskostaan, mutta kukaan ei vainoa häntä. Häntä kunnioitetaan ahkerana opiskelijana ja myös rehellisenä ja ystävällisenä ihmisenä.

Adil kertoo kokevansa Jumalan kutsuna olla tulevaisuudessa Hänen todistajanaan armeijassa. ”Haluaisin esimerkilläni osoittaa, että ihminen pystyy olemaan samanaikaisesti uskollinen kristitty ja armeijan virkamies.”

*Nimi muutettu turvallisuussyistä.

 

Katso video

Tutustu lisää Keski-Aasian tilanteeseen.

 
Lahjoita A