Papas no Mamas -yhtyeen johtaja, lääketieteen tohtori ja teekkari Juha Vintturi virittelee koelaboratorioissaan uusiksi uransa, yhtyeensä ja jumalanpalveluksen.
Nuoruuden valinnat ovat mietityttäneet Juha Vintturia viime vuosina.
Kyseessä on ollut kevyt keski-iän kriisi: paljon pähkäilyä ja pitkällistä hauduttelua mutta vain vähän ankaraa ahdistusta.
– Olin radioamatööri ja rakentelin teknisiä laitteita. Elektroniikka oli se ala, mistä olin nuorena innostunein. Vakaumukseni takia minulla oli tästä huono omatunto. Lääketiede tuntui sopivammalta uskovaiselle. Eikä lääkärin ammatti huono homma ole ollutkaan, Juha Vintturi kertoo.
Luterilaiselta kannalta katsottuna kaikki rehelliset ammatit ovat yhtä arvokkaita. Mistä siis paine siihen, ettei elektroniikka tuntunut yhtä kunnialliselta?
Juha ei ymmärrä silloista itseään. Seurakunnan työntekijät olivat fiksuja, eikä ahdasmielisyyttä tai tiukkapipoista painostusta esiintynyt. Hän asetti itse itselleen ahtaat uskovaisen kriteerit.
– Joku älytön vinksahdus ajattelussani oli. Elektroniikka-harrastukseen liittyneessä huonossa omassatunnossa ei ollut järjen hiventä. Nykyään ajattelen innostuksen aiheiden olevan Jumalan lahjoja ihmiselle. On Jumalankin intressi, että teemme niitä asioita, joista tykkäämme.
– Ei ole hyväksi, jos ihminen kokee olevansa pikkuisen marttyyri. Turhasta uhrautumisesta ei ole elämän sisällöksi eikä sitä kestä pitkän päälle.
Juha Vintturi on onnellinen siitä, että saattaa vielä vakiintuneessa elämänvaiheessa kokeilla uutta alaa ja päivittää unelmiaan.
– Jos joku haave on jäänyt testaamatta, sen kestävyyttä voi kokeilla keski-iässäkin. Vaikka kokeilu ei johtaisi mihinkään, esimerkiksi ammatin vaihtoon, niin ainakin yksi mieltä hiertävä asia on katsottu loppuun.
Tohtori ja teekkari haluaisi yhdistää lääkärin kokemuksensa insinöörintaitoihin. Joissakin laboratorioissa kombinaatiolle voisi olla käyttöä.
Virkavapaa loppuu syksyllä, jolloin on päätettävä, jättääkö hyvä vakiotyö sairaalassa. Jännitystä lisää se, ettei kukaan voi taata, saako viisikymppisenä valmistuva töitä uudelta alalta.
Juha jännitti aluksi myös sitä, kuinka tutut ja työkaverit suhtautuisivat. Hänen yllätyksekseen kaikki ovat olleet kannustavia. Omasta ratkaisusta puhuttaessa paljastui, että moni keski-ikäinen kaveri haaveilee uranvaihdosta.
