Traumakeskus Shalom auttoi perhettä toipumaan järkyttävistä kokemuksista Nigeriassa

 

Pastori Steven David*, hänen vaimonsa Ruth ja heidän viisi tytärtään todistavat Nigerian turvattomuudesta ja väkivaltaisen vainon järkyttävistä seurauksista. Heidän elämänsä oli tuhoutua fulani-taistelijoiden väkivaltaisuuksissa.

Syyskuisena iltana Ruth ja tyttäret olivat yksin kotona, kun pastori-isä Steven* oli kirkon asioilla. Jyskytys oveen keskeytti naisväen leikinlaskun. Kun Ruth viivytellen avasi oven, pelot osoittautuivat todeksi. Joukko aseistettuja fulani-miehiä seisoi hänen edessään. He vaativat rahaa, jota Ruthilla ei ollut. Miehet päättivät ottaa naiset panttivangeikseen.

Sieppaajat vaativat suuret lunnaat

Äiti ja tyttäret pakotettiin kävellen miesten mukaan. Ruth väsyi pian. Miehet päästivät hänet ja jatkoivat tytöt mukanaan. ”Kuljimme kaksi päivää paljain jaloin pitkin kivistä tietä”, kertoi Damaris, vanhin tytöistä.

Sansa neliöb. 3.5.-3.6. MJa

Tytöt vietiin noin 500 ihmisen leiriin. ”Kärsimystä jouduimme kestämään 18 päivää. Se oli yhtä tuskaa, nälkää, pelkoa ja ahdistusta. Viikon leirissä oltuamme sieppaajat pyysivät vanhempiemme yhteystietoja ja vaativat 100 miljoonaa nairaa (noin 243 000 dollaria), tai he tappaisivat meidät.” Lopulta sieppaajat hyväksyivät lunnaiksi 2 miljoonaa nairaa (noin 4 800 dollaria), kaksi isoa polkupyörää ja 200 000 nairan arvosta puhelinaikaa.

”Isä toi rahat ja tavarat, ja miehet palasivat leiriin noutamaan meitä. Olimme nälkäisiä ja heikkoja, mutta ajatus vapaudesta ja pääsystä takaisin kotiin antoi meille voimaa.”

Tytöt raiskattiin ennen vapautusta

Damarisin ja hänen sisartensa toivo heräsi, mutta sotilaat eivät vielä päästäneetkään heitä. Sotilailla oli paljon aseita ja uhkauksia vahingollisempi suunnitelma.

”Neljä nuorta miestä vei meidät ulos ja käski meidät peseytymään läheiseen puroon. He osoittivat aseilla päähämme ja sanoivat tappavansa meidät, ellemme tottelisi. Miehet valitsivat sisareni Faithin ja minut ja käskivät seuraamaan heitä.”

Miehet raiskasivat Damarisin ja Faithin. ”Se oli elämäni pahin kokemus”, kertoi Faith. Tilanne vielä paheni. Toisen ryhmän mies raiskasi Faithin uudelleen. ”Silloin pyysin Jumalaa ottamaan henkeni. Kipu ja nöyryytys olivat yksinkertaisesti liikaa.” Lopulta tytöt pääsivät kotiinsa vanhempiensa luo.

Traumakeskuksessa löytyi rauha sisimpään

Traumakeskus Shalom sai tietää, mitä pastori Stevenin tyttärille oli tapahtunut ja kutsui koko perheen viikoksi sinne. Perhe osallistui terapiaan, joka on kehitetty avuksi traumojen käsittelemiseen. Terapiaistuntojen avulla ja Jumalan armosta perhe saattoi alkaa parantua sekä hyväksyä tapahtuneen.

”Kirjoitimme paperille kaikki pelkomme ja tuskamme, ja veimme ne ristin luo Jeesuksen jalkojen juureen. Se auttoi. Tunsin, miten ahdistus otettiin pois, kun paperit paloivat ja näimme niiden muuttuvan tuhkaksi.”

Eräässä istunnossa jokaista perheenjäsentä pyydettiin piirtämään omakuva juuri sellaisena kuin he näkivät itsensä. Huomasimme Faithin itkevän ja kysyimme. Hän rohkeni kertoa: ”Koska minut raiskattiin kahdesti, minussa kasvoi itseinho ja häpeä. Tunsin itseni likaiseksi ja arvottomaksi. Nyt tiedän, että tapahtuneesta huolimatta Jumala näkee minut edelleen kauniina nuorena naisena. Olen pelokkaanakin ihmeellisesti tehty Hänen kuvakseen.” Kyyneleet Faithin kasvoilla vaihtuivat leveään hymyyn, kun hän sanoi: ”Nyt olen valmis kohtaamaan maailman pystypäin. Jumala arvostaa minua. Tämä Shalom-keskus on todella paikka, jossa voin toipua ja jossa olen vihdoin löytänyt rauhan sisimpääni.”

*Nimet on muutettu turvallisuussyistä.

 

Katso video

Lue lisää Nigerian tilanteesta.

 
Lahjoita A