Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Timothy Keller käytti ja puhutteli sekä päätä että sydäntä

 
Kuva on kasvokuva Timothy Kelleristä. Keller hymyilee hieman ja katsoo kameraan. Hänen hiuksensa ovat hyvin lyhyet ja pää osin kalju, nenällä metallisankaiset silmälasit. Kellerin yllä on vaaleansininen kauluspaita, sinisävyinen kirjava kravatti ja tummansininen pikkutakki. Taustalla näkyy vihreitä pensaita.

Timothy Keller totesi usein, että olemme ihmisinä syntisempiä ja viallisempia kuin uskallamme uskoakaan, mutta Jeesuksessa Kristuksessa olemme samanaikaisesti myös rakastetumpia ja hyväksytympiä kuin uskallamme edes toivoa.

72-vuotiaana 19.5.2023 haimasyöpään menehtynyt Timothy Keller tunnetaan New Yorkin Manhattanilla toimivan Redeemer Presybterian Church -seurakunnan perustajana ja pastorina sekä useita menestysteoksia julkaisseena kirjailijana.

”Tim” Keller työskenteli etenkin nuorten, menestyneiden kaupunkilaisten parissa ja perusti myös seurakunnanistutusverkoston. Hänen elämäntyönsä osoittaa, että evankeliumi voi saavuttaa epätodennäköisiä ihmisiä epätodennäköissä ympäristöissä, vaikkakin häntä myös arvosteltiin liiallisesta mukautumisesta kulttuuriin.

Keller torjui Yhdysvalloissa jatkuvasti syvenneen kulttuurisodan vastakkainasettelun. Hän ajatteli, etteivät kristityt saa vetäytyä kuplaansa, mutta eivät myöskään politisoitua liiaksi tai sulautua täysin ympäröivään kulttuuriin. Kelleriä syytettiinkin samanaikaisesti sekä liiallisista kompromisseista evankeliumin ymmärrettäväksi tekemisessä että sukupuolirooleihin, homoseksuaalisuuteen ja aborttiin liittyvästä konservatiivisuudesta.

Dei, suomigospel, neliöb. 11.-17.6.

Pysyvä teema Kellerin julistuksessa oli epäjumalanpalvelus, josta evankeliumi ihmisen vapauttaa. Ihmiset tiedostavat rikkinäisyytensä, mutta eivät ymmärrä, että vain Jeesus ja Jumalan armo voivat tehdä ehjäksi ja täyttää syvimmät tarpeet. Keller oli valmis julistamaan kulttuurieliitille, että se kulkee epäjumalien perässä halutessaan olla kaunis, rakastettu ja vaikutusvaltainen. Hän mielsi opettavansa synnistä hyvinkin perinteisesti, mutta ajatteli synti-sanan käyttämisen johtavan kuulijan ajatukset vain seksin, huumeiden ja varastamisen kaltaisiin asioihin. Luovan luokan ammattilaisten ongelma oli pikemminkin se, että monet yleisesti tavoitellut asiat veivät paikan Jumalan rakkaudelta heidän elämässään.

Kristinuskon avautuminen edellytti Kellerin mukaan elämää hallitsevien epäjumalien tunnistamista ja julistusta niistä vapautumisen mahdollisuudesta. Monet Manhattanilla elävät olivat kasvaneet vaatimusten keskellä ja tarvitsivat sanomaa vanhurskauden vaatimukset täyttämään alistuneesta Jumalasta. Jeesuksen elämän ja kuoleman vuoksi ketään hänen vanhurskauteensa luottavaa ei tuomita.

Jotta vapauttavalla sanomalla olisi pohja, ei-kristittyjen pitäisi Kellerin mukaan nähdä muutos, jonka usko saa ihmisen elämässä aikaan. Myös kukoistavat seurakuntayhteisöt ovat vahva todistus evankeliumin muuttavasta voimasta.

 

Tavanomainen ei toimisi Manhattanilla.

 

Vuonna 1950 Pennsylvaniassa syntynyt Timothy Keller otti itse evankeliumin vastaan opiskellessaan yliopistossa. Hän osallistui herätyskristillisen InterVarsity Christian Fellowship –opiskelijalähetysjärjestön toimintaan osin, koska kristityt vaikuttivat pitävän kansalaisoikeusliikettä tärkeänä. Keller vakuuttui etenkin John Stottin, F. F. Brucen ja C. S. Lewisin teosten pohjalta siitä, että kristinusko on totuus.

Vuonna 1972 Keller aloitti teologian opinnot ja kohtasi Kathy Kristyn, josta tuli hänen vaimonsa ja parin kolmen pojan äiti. Kristy oli tullut uskoon Lewisin teoksia luettuaan ja käynyt tämän kanssa jopa kirjeenvaihtoa.

Tim Keller vihittiin Amerikan presbyteerisen kirkon virkaan ja hän aloitti seurakuntatyön Virginiassa 24-vuotiaana. Rakastavassa ja rohkaisevassa ympäristössä hän oppi hiljalleen perustamaan työnsä ihmissuhteisiin ja tunnistamaan puutteensa, mikä rakensi luottamusta seurakunnan ja paimenen välille. Virginiasta Kellerit siirtyivät Pennsylvaniaan, jossa Timothy opetti käytännöllistä teologiaa ja työskenteli kirkkokuntansa seurakunnanistutustyön hyväksi.

Vuonna 1989 Keller etsi seurakunnanistuttajaa New Yorkiin, mutta epäonnistui. Hanketta pidettiin mahdottomana, sillä etenkin Manhattan miellettiin skeptikkojen ja kyynikoiden pesäksi. Valkoinen keskiluokka muutti pois keskusta-alueelta rikollisuuden ja kohoavien hintojen vuoksi, mikä vaikeuttaisi työtä. Samalla kaupunki houkutti nuorta, korkeasti koulutettua ja kunnianhimoista väestöä, joka kiersi kirkot kaukaa, eikä nähnyt kristinuskolla arvoa.

Tätä joukkoa reformoidun, herätyskristillisen seurakunnan lopulta itse perustaneet Kellerit alkoivat tavoitella — olivathan hekin nelissäkymmenissä kaupungin kovan ammatillisen kilpailun ja ennenkokemattoman moninaisuuden keskelle muuttaneita. Sanoman ydin oli sama kuin aiemminkin, mutta uudessa ympäristössä oli nähtävä paljon vaivaa sen välittämiseksi. Tavanomainen ei toimisi Manhattanilla.

 

Kuvassa on ikkunalaudalla lepäävä Tim Kellerin kirja Rukous.
Timothy Keller julkaisi useita myyntimenestyskirjoja. Suomeksi niistä on käännetty Päivä Osakeyhtiön kustantamat teokset Tuhlaaja-Isä (2018, suom. Marja Sévon), Mihin Jumalaa tarvitaan? (2011, suom. Marja Sévon), Kuninkaan risti (2013, suom. Marja Hemmer), Hyvää työtä (2015, suom. Marja Hemmer), Rukous (2018, suom. Marja Hemmer) sekä Aikamedian kustantama Tim Kellerin ja hänen vaimonsa Kathy Kellerin yhteisteos Avioliiton merkitys (2022, suom. Leila Uosukainen).
Kuva: Pixabay

 

Redeemer-seurakunta alkoi kasvaa varsin pian. Vuoden 1989 lopussa sen toimintaan osallistui noin 250 ihmistä, vuotta myöhemmin 600. Laajempaan tietoisuuteen seurakunta nousi vuoden 2001 terroristi-iskujen myötä. Iskuja seuranneena sunnuntaina yli 5000 ihmistä tuli kirkkoon, joten jumalanpalveluksia oli järjestettävä tilanpuutteessa kaksi. Kun arki normalisoitui, seurakunnan kävijämäärä oli kasvanut noin 800 ihmisellä.

Keller ja seurakunnan muut työntekijät alkoivat tarjota apuaan seurakunnan istuttamista kaupunkeihin suunnitteleville sekä Yhdysvalloissa että ulkomailla. Lisäksi Kellerin opetuspuheet levisivät laajalle verkon välityksellä. Rauman vapaaseurakunnan pastori Mehis Metsala muistaa törmänneensä Kellerin opetuksiin viitisentoista vuotta sitten.

– Ne tekivät syvän vaikutuksen. Monta palasta oli kohdallaan ja anti sisältörikasta. Siihen jäi koukkuun.

Keller jäsenteli saarnansa mestarillisesti: rakenne oli selkeä, jatkumo looginen.

– Hän kertoo alussa, mistä aiheesta puhuu ja mitkä kolme tai neljä asiaa tulee siitä sanomaan. Kohokohdassa sanoma sidotaan Kristuksen persoonaan, vaikka saarnattaisiin Vanhasta testamentistakin.

Keller auttoi Metsalaa ymmärtämään, miten tärkeää on, että kristillinen sanoma on sekä selkeä ja ymmärrettävä että hengellisesti voimakas ja vetoava. Kellerin on sanottu puhuttelevan yhtä lailla sekä päätä että sydäntä.

– Vapaakristillisessä ympäristössä painotetaan usein hengen voimaa ja läsnäoloa. Keller on sanonut, että ajattelemme liian vähän, olemme älyllisesti laiskoja. Se on kohti käyvä viesti.

Vaikka Henki tekee eläväksi ja vetää Isän luo, sanoma on Metsalan mukaan helpompi vastaanottaa ja se saavuttaa suuremman joukon, jos julistusta leimaa ajatuksen selkeys.

– 2000-luvun Lewisiksi kutsuttu Keller profiloitui apologeettana, uskon älyllisenä puolustajana. Hän painotti, että on järkevää ja johdonmukaista uskoa Jumalaan. Usko ei ole vain tarkoituksenmukaista esimerkiksi elämäntilanteeseen liittyvistä syistä.

 

Kelleristä tuli esikuva: nykykulttuurin keskellä saattoi toimia kulttuuria torjumatta.

 

Suurmenestykseksi noussut The Reason for God (Mihin Jumalaa tarvitaan?) on Timothy Kellerin esikoisteos. Siinä käsitellään Jumalaan ja kristinuskoon liittyviä epäuskoa ja epäilystä ruokkivia kysymyksiä. Lukijan uskonhyppyä tuetaan ammentamalla tavoista, joilla kristityt ovat historiassa epäilyksiin vastanneet. Keller hyödynsi myöhemminkin laajasti eri ajattelijoiden tuotantoa vastatessaan uusateistien haasteeseen. C. S. Lewisin ajattelun lisäksi hän perehtyi esimerkiksi teologi N. T. Wrightin, filosofi Søren Kierkegaardin, sosiologi Rodney Starkin sekä kirjailijoiden Flannery O’Connorin ja Anne Ricen ajatuksiin.

Esikoiskirja avasi ovet moniin medioihin. Kelleristä tuli esikuva: nykykulttuurin keskellä saattoi toimia kulttuuria torjumatta. Moni herätyskristitty näki kulttuurisodan lietsomisen vahingoittaneen evankeliumin mahdollisuuksia tavoittaa ihmisiä. Keller edusti urbaania uskoa, jota leimaa oman kaupungin hyväksi toimiminen, sitoutuminen sekä armoon että oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisenrakkaus. Hän myös eli kuten opetti.

– Kellerillä oli laaja ote kulttuuriin, mikä teki vaikutuksen. Hän sitoi sanomansa nykyaikaan, puhutteli sitä ja eli vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tätä ei ole herätyskiristillisissä piireissä niin paljon tehty, olemme olleet omassa kuplassamme, Mehis Metsala ajattelee.

Keller poimi esimerkkejä elokuvista, kirjallisuudesta, taiteesta ja historiasta. Hän perehtyi tutkimuksiin ja viittasi vaikuttajiin, mikä näkyy Kellerin kirjoissakin. Metsala mainitsee Making sense of God -teoksen, vaikuttavan kulttuurikommentaarin.

– Se käsittelee oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Kuuma aihe, sillä kristinusko nähdään nykyisin usein sortavana uskontona. Toivon, että kirja käännettään suomeksi.

 

Kuvassa on vyötäröstä ylöspäin kuvattuna Rauman vapaaseurakunnan pastori Mehis Metsala. Hänellä on musta kauluspaita, silmälasit ja harmaantuneet hiukset. Metsala hymyilee ja katsoo kameraan.
Kellerin asennoituminen kulttuuriin on herättänyt Mehis Metsalan pohtimaan, miten suomalaiskristityt voivat olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Yksi tavoista on sosiaalinen oikeudenmukaisuuden edistäminen, joka on aina kuulunut evankeliumiin. ”Vapaakirkollisella liikkeellä on vahva sosiaalinen työ ViaDian kautta. Tämä on hyvää kehitystä, joka on luonut kontakteja ympäröivään maailmaan ja auttanut ihmisiä tulemaan seurakuntayhteisöön.”
Kuva: Christopher Klemm

 

Toinen Mehis Metsalaan suuren vaikutuksen tehnyt Tim Kellerin kirja on niin ikään suomentamaton Walking with God through Pain and Suffering, joka käsittelee kärsimystä.

– Perheemme elämässä oli hyvin vaikea vaihe, kun vaimoni sairastui syöpään vuonna 2014. Edellisenä kesänä minulla oli sisäinen tietoisuus, että vaikeuksia on tulossa, joten ostin Kellerin kirjan. Se auttoi käsittelemään kaikkea mitä kävimme läpi.

Kellerin itse piti kyseistä kirjaa teoksistaan onnistuneimpana. Hän nivoo siinä yhteen sekä kirkon historiassa että nykypäivänä esitettyjä näkemyksiä kärsimyksen ongelmasta.

Kaikkia tuotteliaan Kellerin teoksia Metsala ei ole lukenut. Kuunneltuja saarnoja ja luettuja tekstejä kertyi jossakin vaiheessa niin paljon, että Kelleriin oli otettava tervettä etäisyyttä.

– Jos on auktoriteetti, josta pitää paljon ja jolta on saanut paljon, saattaa alkaa heijastaa omassa ulosannissaan tiedostamattakin hänen ajatuksiaan. Keller itse kävi vastaavan vaiheen läpi C. S. Lewisin suhteen.

Asia, jota Metsala olisi toivonut Kellerin avaavan enemmän on Pyhän Hengen työ ja toiminta.

– Keller ei ollut karismaatikko, eikä juuri opettanut Pyhästä Hengestä. Hän oli järjen ääni. Se liittynee myös presbyteerisyyteen, jossa painotus on muualla kuin Hengen toiminnassa ja lahjoissa.

Metsala toteaa, että on vaikeampi löytää puhujia, joiden julistuksessa kuuluisivat sekä voimakas Hengen palo ja armolahjat että älyllinen selkeys ja vetoavuus. Pyhän Hengen alueella kristityt jakautuvat herkästi.

– Olen kaivannut yhdistelmää, joka ei vaadi, että Hengen toimiessa järki pitää sammuttaa. Jumala on toki järkeämme suurempi ja yli ymmärryksemme käyvä, mutta hän on silti antanut järjen ihmiselle. Sen käyttäminen on velvollisuutemme.

 

Jumala asettaa lopulta kaiken kohdalleen.

 

Timothy Keller eläköityi pastorin työstään Manhattanilla 66-vuotiaana, mutta jatkoi työskentelyä seurakunnanistutusverkostossa sekä puhujana ja kirjoittajana. Vuonna 2020 hän kertoi sairastavansa haimasyöpää.

Keller ajatteli, että mikäli Jeesuksen ylösnousemus tapahtui, Jumala asettaa lopulta kaiken kohdalleen: poistaa kärsimyksen, pahuuden, vanhenemisen, sairaudet — haimasyövänkin — sekä kuoleman. Jos Jeesus nousi kuolleista, maailmalla on kaikki toivo.

 

Tekstin lähteenä on käytetty Christianity Today -lehden nekrologeja:

 
Päivä artikkelibanneri 11.3.- 2024