Timo Junkkaalan huoli: Luterilaiset kirkot poistuvat kartalta

 

Kirkkokansan raamattupäivässä laulettiin Viisikielisen lauluja. Kuva Anne Lepikko

Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaala ei näe luterilaisten kirkkojen tulevaisuutta kovin ruusuisena. Hänen mukaansa ne voivat jopa poistua kartalta. Syinä ovat jäsenkato, ja sen myötä hiljainen hiipuminen, sisällöllinen surkastuminen tai sulautuminen roomalaiskatoliseen kirkkoon.
– Ekumenian edistyessä on jo kysytty, tuleeko uskonpuhdistuksen juhlavuodesta 2017 ratkaiseva käänne luterilaisten paluussa äitikirkon yhteyteen, Junkkaala totesi.

Hän puhui tänään Lahden Ristinkirkossa viidesläisten, Sansan ja Keski-Lahden seurakunnan järjestämässä Kirkkokansan raamattupäivässä. Tapahtumassa oli noin 500 kävijää.

– Kirkosta eroaminen on useimmissa lännen luterilaisissa kirkoissa – niin kuin useimmissa muissakin perinteisissä kirkoissa – edennyt sellaista vauhtia, että jos sama tahti jatkuu, voidaan jo laskea, montako vuosikymmentä tarvitaan siihen, kun viimeinen kirkosta poistuja sammuttaa valot jossakin Württembergin pietismialueella, Norjan raamattuvyöhykkeellä tai Suomen ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Timo Junkkaala sanoi.

Hän kaivoi lukuja syksyllä 2012 julkistetusta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskatsauksesta Haastettu kirkko. Se osoittaa, että yhä harvemmat suomalaiset jakavat kirkon opettaman uskon. Niiden osuus, jotka uskovat että Jeesus oli Jumalan Poika ja että hän nousi kuolleista, on parikymmentä prosenttiyksikköä alhaisempi kuin neljä vuotta aikaisemmin. Alle 30-vuotiaista niiden määrä, jotka sanoivat uskovansa Jumalaan, oli pudonnut jyrkästi ja oli vuonna 2011 vain 15 %. Jumalanpalveluksiin osallistuvien määrä on laskenut 14 prosenttiyksikköä neljässä vuodessa. Samassa tahdissa on laskenut myös kastettujen ja kirkollisesti vihittyjen määrä sekä yksityinen uskonnonharjoitus, rukoileminen ja Raamatun lukeminen.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Kirkon vaarana mukautuminen

Junkkaala opetti, että kirkon ja yksityisen kristityn tulevaisuus riippuu siitä, miten uskollinen hän on Herralleen. Sen lisäksi kirkolta ja kristityltä odotetaan Jumalan tahdon mukaista elämää. Jeesukseen uskovilla on lopulta valoisa tulevaisuus, mutta matkalla sinne kristillisellä kirkolla on Jeesuksen sanojen mukaan paljon murhetta ja ahdistusta.

– Kirkon erityinen vaara on mukautuminen tämän maailmanajan mukaan. Kristillisen kirkon tehtävä on erityisellä mustasukkaisuudella varjella Raamatun evankeliumia Jeesuksesta, hänen ristin työstään, sovituksen salaisuudesta, syntien anteeksiantamuksesta ja kuoleman voittamisesta. Vaikka enkeli julistaisi muuta sanomaa, häntä ei pidä kuunnella, Junkkaala sanoi.

Hän viittasi viidesläisyyden oppi-isän, Urho Muroman opetukseen, jonka mukaan mikään ei ole vaarallisempaa kuin teologia, joka on irtautunut Jumalan ilmoituksesta ja seurakunnan uskosta.

– ”Kuriton jumaluusoppi” on Muroman mukaan kuin bakteeri, joka ”muuttaa veren vedeksi ja aiheuttaa näin kuoleman.”Tätä kuolemaa me nyt katselemme. Uskon perusteita murentava, eksegetiikan nimellä kulkeva epäuskon kylvö on tehnyt pahaa jälkeä, Junkkaala sanoi.

Lue tästä Junkkaalan puhe kokonaisuudessaan

Alun perin 9.3. julkaistua uutista täydennetty 11.3.