Uukuniemen Suomen puolelle jäänyt osa, Tynkä-Uukuniemi, on luonnonkaunis alue, jota rajan halkaisema Pyhäjärvi elävöittää. Vuoden 2005 alussa tuo 502 asukkaan kylä liitettiin Parikkalan kuntaan. Saman vuoden kesällä ostin Parikkalasta entisen K-kaupan talon ulkorakennuksineen. Muutin itään ollakseni lähellä tutkimuskohdettani, Karjalaa, josta olin kokoamassa matkaopaskirjaa.
Olin jo 2003 päässyt tutustumaan itäisen Uukuniemen maisemiin. Aloitin ajomatkani Jaakkiman asemalta, Lahdenpohjan seudulta, josta pääsi hiekkateitä pitkin aina raja-aidalle ja Pyhäjärven itärannalle asti. Kesän kauneus ja luonto tekivät silloiseen kaupunkilaiseen suuren vaikutuksen, ja Karjalan kierroksilla Uukuniemen Lievejärven rannalle minulle vakiintui vakioleiripaikka, jossa pidin nuotiota ja telttaa ajopäivien välissä.
Uukuniemi, Kalattoma
Aloitin tutkimukseni Karjalan kylistä. Kuinka moni vanhoista suomalaiskylistä oli edelleen asuttuja? Ei monikaan, etenkään Uukuniemen itäosassa. Sain tulokseksi lukemankin, mutta se ei ole täysin lopullinen. Uukuniemeltä listasin 11 rajan taakse jäänyttä kylää. Vain Sikopohjassa näin varsinaista asutusta, joka sekin enimmäkseen kesälomien aikaista. Monet kesäasukkaat ajoivat vanhoihin suomalais-taloihin Pietarista asti.
Uukuniemi, Sikopohja
Nyt 2020-luvulla teen jälleen samankaltaista tutkimusta. Karjalan kannaksella väkiluku on jopa kasvanut, mutta Karjalan tasavallassa, johon Uukuniemikin kuuluu, kylät ovat menettäneet asukkaita. Väestökehitys on laskevaa kaikkialla, etenkin Suojärven piirissä Pitkärannan piirissä ja erityisesti Suomen rajan tuntumassa. Elinolosuhteita heikentää lisäksi Suomen ja Venäjän rajan sulkeminen vuoden 2023 lopulla. Tavallaan Uukuniemi on tyhjillään odottamassa rohkeita jälleenrakentajia. Mutta onko suomalaisissa vielä sisua?
Säilyttääkö Karjala elinvoimaisuutensa?
Nykyisen itärajamme idänpuolinen Karjala on enimmäkseen tyhjentynyt. Toki sotien säästämä Uukuniemi on jättänyt jälkeensä yksittäisiä rakennuksia, jotka nostavat nostalgiaa myös minulle, länsisuomalaiselle, Epäoikeudenmukainen ryöstöretki syyttömien siviilien kotiseudulle herättää toiveita oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Tosin vuoteen 2003 verrattuna Suomi on syönyt eväänsä niin perusteellisesti, että valtion kyky ylläpitää edes nykyisen alueemme elinvoimaisuutta on kyseenalainen.
Karjala ei koskaan lakkaa olemasta, vaikka rajat on suljettu.
Toisaalta Orpokotijuhlien ja Parikanniemen muiston ylläpito viittaa myönteiseen mahdollisuuteen. Karjalahan ei koskaan lakkaa olemasta, vaikka rajat on suljettu. Noin 1300 luovutetun kylän tontit ja niihin liittyneet pellot ja metsät luovutettiin yksityisinä omaisuuserinä kollektiiviselle valtiolle. Siellä ne maa-alueet edelleenkin ovat, nyt keräämässä luonnon pääomaa.
Uukuniemi, Vieremä
Myös itäinen Uukuniemi on järvien täplittämää Karjalaa, joka on jo esihistoriassa ollut merkittävä vesireitin etappi Laatokan ja Pielisen, mahdollisesti jopa Vienanmeren välisellä alueella.
Tämän muiston ylläpitäminen, ehkä lisättynä Helena Konttisen, Vieremän hovin ja Parikanniemn orpokodin perinnöillä, on tärkeä osa suomalaisen sivilisaation säilyttämisessä.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä toukokuussa 2026.
