Sairaalasielunhoidon pappi: Taistelutarinat anopeista ja miniöistä joutavat romukoppaan!

 

Hilla Jurvelin työskentelee Oulun seurakuntayhtymän erityispalveluissa. Kuva: Sanna Krook

Hilla Jurvelin kannustaa perheen eri sukupolvia asumaan yhteiseen talouteen – vaikka omakotitalon eri siipiin, kerrostaloon naapureiksi tai samaan rivitaloon.

Hilla Jurvelin aloitti sairaalasielunhoidon pappina vuoden alussa Oulun seurakuntayhtymän erityispalveluissa.

– Sairaalassa tapaan usein hyvin vanhoja ihmisiä. Moni jo odottaa kuolemaa, kun ovat ”elämästä kyllänsä saaneet”. He olisivat rauhallisella mielellä valmiit lähtemään taivaan kotiin. Toisinaan vanha ihminen kokee nykyisen elämänsä tarkoituksettomaksi, taakaksi läheiselleen.

Sansa neliöb 15.11.-15.12. MJa

Erityisesti Jurvelinia koskettavat vanhuksen pelko ja turvattomuus.

– Eräs saattohoidossa ollut rouva passitettiin sairaalasta kotiin, vaikka hän olisi halunnut olla osastolla kuolemaansa asti. Hän murehti jääkaappinsa tyhjyyttä kuukausien poissaolon jälkeen. Kysyin, kuka aikaisemmin on käynyt kaupassa.

– Rouva alkoi itkeä. Hänen 50-vuotias tyttärensä oli joku viikko sitten kuollut tuolla samalla osastolla. Myös puoliso, poika ja tytär olivat siirtyneet ajasta iäisyyteen.

Vanhuksen viimeisiin elonpäiviin liittyi suurta pelkoa ja ahdistusta pärjäämisestä, yksinäisyydestä ja kivusta.

– Hoitaja kävi kysymässä, tilataanko taksi, mutta ei kysynyt ruokapalveluista. Vävy tuli hakemaan, mutta hänellä oli oma, raskas suru ja vaativa työ. Rouva ei halunnut kuormittaa häntä omilla asioillaan ja tehtävillään. Ennemminkin hän toivoi, että olisi voinut tukea vävyään.

Jurvelin toteaa, etteivät tällaiset tekijät juuri paina, kun ikäihminen pyrkii palveluasumisen piiriin.

– Sinne pääsyä arvioidaan pitkälti fyysisen kunnon ja muistitestien perusteella. Kun palveluasunnon ovet vihdoin avautuvat, vanhuksen vointi onkin usein jo niin heikko, ettei hän sinne enää sopeudu. Läheiset kokevat syyllisyyttä, kun eivät jaksaneetkaan.

Jurvelin tahtoisi tulevien sukupolvien kypsyvän yhteistalouden pitoon:

– Eri sukupolvet voisivat asua keskenään – esimerkiksi omakotitalon eri siivissä, kerrostalossa naapureina tai samassa rivitalossa. Voisiko katsoa eteenpäin ja muuttaa ne miniä ja anoppi -kauhukertomukset, jotka ovat jatkuneet vuosikymmeniä?

– Ikäihmisillä on paljon taitoja ja tarinoita, joita kannattaisi siirtää nuoremmille. Ruokakin maistuisi paremmalle hyvässä seurassa.

Kaikkia osapuolia hyödyttäviin ratkaisuihin pitäisi pyrkiä entistä pontevammin.

– Kun lapset huolehtivat vanhasta vanhemmastaan, he antavat esimerkin omille lapsilleen, miten vanhenevaa ihmistä hoidetaan ja kohdataan arvokkaasti.

Yksi tärkeä asia, josta nuori polvi voi vanhemmiltaan oppia, on rukous.

– Ruuhkavuosia elävillä ja opiskelijoilla ei tahdo löytyä aikaa rukoukselle. He ovat saattaneet siitä myös kokonaan vieraantua.

– Usein vanhus rukoilee kaikkien läheisten puolesta ja luettelee heitä nimiltä. Näin välittyy suuri kiitollisuus kaikista niistä läheisistä ihmisistä, joiden rinnalla on saanut kulkea ja olla elämässä mukana.

Sairaalapastorin mielestä palveluasumisen paikkojen pitäisi avautua myös turvattomille ja yksinäisille vanhuksille.

Hilla Jurvelin julkaisi aiheesta blogin Kirkonkello-verkkomediassa 6.6.2018.