Rakkaus sulatti vihan − radikaalimuslimin polku Pohjois-Sudanista papiksi Saksaan

 
Yassir Eric.

Yassir Eric rohkaisee juttelemaan maahanmuuttajien kanssa ja kysymään, mikä on heidän tarinansa. − Moni meistä kaipaa yhteyttä ja tunnetta yhteisöön kuulumisesta. Tunnista ihmiset ympärilläsi ja osoita heille kiinnostusta, Yassir sanoo. Kuva: Sari Savela.

Yassir Eric syntyi pohjoissudanilaiseen muslimiperheeseen. Häneen kylvettiin jo pienenä poikana viha ja halveksunta toisuskoisia kohtaan. Mutta kun hän huomasi vihallaan vahingoittavansa itseään, hänen maailmansa kääntyi ylösalaisin.

Kristityt eteläsudanilaiset olivat Yassir Ericin perheelle vihollisia, joille toivottiin kuolemaa. Yassirkin rukoili kiihkeästi kuolemaa eräälle eteläsudanilaiselle kristitylle koulukaverilleen, eikä vain rukoillut, vaan kiusasi ja lopulta pahoinpiteli hänet kuoliaaksi – tai niin hän ainakin luuli. Hän oli teostaan ylpeä ja kuvitteli tehneensä palveluksen Allahille.

Kun Yassir Eric vuosia myöhemmin kääntyi kristityksi, hän pyrki aktiivisesti unohtamaan aina aika ajoin mieleen pyrkineen muiston luokkatoverista, jonka hän oli kerran jättänyt kuolemaan.

Perheniemi Neliöb. vko 3-4. MJa

Vuonna 2008 Yassir osallistui Lähi-idän pastoreille tarkoitettuun konferenssiin Kairossa. Hän asui tuolloin Saksassa saksalaisen vaimonsa ja perheensä kanssa ja työskenteli pastorina. Konferenssissa hänen luokseen tuli sudanilainen pastori jalkaansa ontuen. Tiedusteltuaan, mistäpäin Sudania Yassir tarkalleen ottaen oli kotoisin, mies yllättäen kysyi: ”Etkö muista minua”, samalla kyyneleet valuivat hänen silmistään.

Yassir, joka tavallisesti muisti näkemänsä kasvot, pudisti päätään. Hän oli varma, ettei ollut koskaan tavannut miestä. Mutta kun mies kertoi: ”Olen Zakarija”, Yassirista tuntui kuin sanat olisivat kaataneet hänet kumoon ja hänen jalkansa alkoivat tutista.

”Olen aina rukoillut puolestasi”

”Silmieni edessä olivat jälleen elävinä kaikki ne kuvat, jotka olin yli 19 vuoden ajan työntänyt sivuun: kiusaaminen luokassa, rukouksemme hänen tuhoamisekseen, iskut hänen ruumiiseensa, hänen avunhuutonsa yöllisessä metsässä. Katsoin edessäni seisovaa miestä, hänen sokeaa silmäänsä, ontuvaa jalkaansa, rampaa kättään – nämä kaikki olivat jälkiä, jotka vihani oli jättänyt hänen kehoonsa. Häpeän ja syyllisyyden tunne purkautui ylitseni”, kertoo Yassir Eric kirjassaan Vihasta rakkauteen – Islamistista sillanrakentajaksi (Avainmedia 2019).

Yassir ei saanut sanaa suustaan, niin valtavan järkytyksen ja syyllisyyden vallassa hän oli. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Zakarija sanoi: ”Koska sinä vihasit minua niin syvästi, olen aina rukoillut sinun puolestasi.”

Zakarijan käytöksessä Jumalan rakkaus näyttäytyi Yassirille kaikessa suuruudessaan.

”Sillä vihan kohtaaminen vihalla on inhimillistä, mutta vihan kohtaaminen rakkaudella on jumalallista”, Yassir kirjoittaa kirjassaan.

Fanaattisessa muslimiperheessä kasvanut Yassir ei ollut koskaan nähnyt Raamattua, astunut jalallaan kirkkoon, eikä tavannut ketään kristittyä, silti hän oli täynnä vihaa kristittyjä ja juutalaisia kohtaan. Kun Yassir oli alle kymmenenvuotias, hänet jätettiin kahdeksi vuodeksi oppiin karuun koraanikouluun keskelle aavikkoa. Yassir kertoo, että siellä hän radikalisoitui ja sieltä palattuaan hän olisi halunnut lähteä Etelä-Sudaniin taistelemaan kristittyjä vastaan.

Enemmän kuin profeetta

Mutta Yassirin elämä sai uuden suunnan ennen kuin suunnitelmat toisuskoisten tuhoamisesta etenivät. Ensin hänen setänsä Khaled, joka oli ollut radikaalimuslimi, kääntyi yllättäen kristityksi. Sedän, jota Yassir oli pitänyt sankarinaan, kääntymys oli suuri järkytys hänelle ja koko perheelle.

Sedän kääntyminen kristityksi sai kuitenkin Yassirin ensimmäistä kertaa elämässään miettimään kristinuskoa. Hän ajatteli, että jos vain pystyisi koraanin avulla selittämään, että kristinusko on väärässä, setä palaisi muslimiksi. Mutta etsintä sai hänet pohtimaan, oliko Muhammed sittenkään niin erityislaatuinen profeetta. Jospa kristityt olivat oikeassa siinä, että Jeesus oli enemmän kuin profeetta.

Sitten Khaled-sedän poika Fouad, Yassirin serkku, joutui sairaalaan. Hänen vointinsa heikkeni heikkenemistään, eivätkä lääkärien määräämät lääkkeet tehonneet. Serkku vajosi koomaan. Yassir rukoili Allahia parantamaan serkkunsa, mutta ei itsekään uskonut, että niin voisi tapahtua.

Kerran sairaalaan tuli kaksi koptikristittyä, jotka kysyivät, voisivatko he rukoilla sairaan pojan puolesta. Miehet olivat vierailleet Khaled-sedän luona vankilassa ja saaneet tietää sairaasta pojasta. Vastentahtoisesti Yassir, joka oli tuolloin serkkuaan katsomassa, antoi miehille luvan rukoukseen.

Yassir oli vaikuttunut siitä päättäväisyydestä ja rakkaudesta, jolla miehet rukoilivat muslimipojan puolesta. Hän kuuli miesten rukoilevan Jeesuksen nimessä, mikä hämmensi häntä.

Yassir seurasi tarkasti miesten rukousta. Kun he vihdoin sanoivat aamen, Fouad-serkun kasvoille alkoi palata väri, hän avasi silmänsä ja oli täydessä ymmärryksessä. Yassir oli tyrmistynyt. Vääräuskoisten rukouksesta tapahtui ihme.

Uusi perhe

Serkun paraneminen sai aikaan tapahtumaketjun, jonka seurauksena Yassirista tuli kristitty. Hän kävi pitkiä keskusteluja toisen Fouadin puolesta rukoilleen Ibrahamin kanssa kristinuskosta ja teki lopulta päätöksen ryhtyä Jeesuksen seuraajaksi.

Kristityksi kääntymisen seurauksena hän oli perheelleen kuin kuollut. Hän menetti maallisen perheensä, mutta ajan saatossa sai kristityistä uuden perheen. Alkuun Yassirin oli vaikeaa löytää kristillistä seurakuntaa ja hän oli hyvin yksin ja vainottu. Myöhemmin hän tutustui saksalaiseen Ericin perheeseen, joka adoptoi hänet.

Yassir Eric on nykyään teologian tohtori ja toimii luterilaisen kirkon pappina Saksassa. Hän kertoi tarinansa ja muslimitaustaisten kristittyjen kohtaamisesta Medialähetyspäivillä Porvoossa syyskuussa. Yassir Eric tekee työtä muslimitaustaisten kristittyjen parissa. Hänen näkemyksensä mukaan on tärkeää, että maahanmuuttajat haluavat integroitua ympäröivään yhteiskuntaan ja sitoutuvat sen sääntöihin.

− Kun tulen kirkkoon maahanmuuttajana, minun täytyy olla valmis muuttumaan yksilönä. Oletko sinä valmis muuttumaan myös? Olemme Kristuksen ruumis ja meillä on yksi taivaallinen isä. Vietämme ikuisuuden yhdessä, joten meidän täytyy aloittaa harjoitteleminen nyt. Uskon, että kirkko on paras paikka, missä integraatio voi alkaa.

Sari Savela

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 4/2022.

 
Sansa artikkeliban. 1.1.alkaen MJa