Kirjoittanut
– Moni vähemmistöön kuuluva kokee, ettei olo kirkossa ole turvallinen, sanoo piispa Mari Leppänen.
Mari Leppänen varttui kulttuurissa, jossa kaikki ihmiset kokoontuivat yhteen, iästä tai näkemyksistä riippumatta. Pyhäaamujen keskiössä oli jakamaton jumalanpalvelus.
Aikuisiällään Leppänen on todistanut toisensuuntaista kehitystä, myös Turun arkkihiippakunnassa, jota hän on piispanvirassaan kaitsenut nyt vuoden ja kolme kuukautta. Viimeisin esimerkki jakautumisesta rävähti silmille Keski-Porin seurakunnasta, jossa seurakuntaneuvosto hyväksyi äskettäin niukalla ääntenenemmistöllä sateenkaarimessujen järjestämisen osana seurakunnan jumalanpalveluselämää.
– Meillä järjestetään seurakunnissa nuortenmessuja ja sateenkaarimessuja, ja siihen on eri syitä. Perusperiaate on näkyväksi tekeminen. Tilannehan on edelleen jännitteinen vähemmistöjen näkökulmasta meidän kirkossamme.
Keski-Porin tekemästä sukupuolivähemmistöille suunnatun sateenkaarimessun järjestämisestä Mari Leppänen sanoo olevansa iloinen. Päätöstä pohjustivat Seta ry:n ja seurakunnan johdon väliset pitkäaikaiset keskustelut.
– Niin kauan kuin vähemmistöön kuuluvat eivät voi kokea, että tavalliseen jumalanpalvelukseen tuleminen on turvallista, tarvitsemme erityismessuja. Tietenkään ideaalimaailmassa näin ei olisi.
”Sillä on varmasti identiteettiä vahvistava merkitys sen ryhmän sisällä.”
Leppäsen mukaan Keski-Porissa tehty ratkaisu on seurakunnan viesti yhdenvertaisuuden puolesta.
– Olen iloinen, että siihen siellä löytyi ratkaisu. Luulen, että se on Satakunnan näkökulmasta merkittävä asia vähemmistöön kuuluville ihmisille.
Piispa Leppänen sanoo pohtineensa tarkasti kysymystä siitä, tarvitaanko kirkkoon erityismessuja ja mistä niissä pohjimmiltaan on kyse. Johanneksen evankeliumissa kirkon ja seurakunnan kehotetaan olemaan yhtä. Vuosien karttuessa nuoruuden ideaalimaailma ykseydestä on saanut väistyä arkirealismin tieltä.
Leppänen kertoo tutkineensa sateenkaarimessujen syntyhistoriaa. Ajan myötä sateenkaarimessujen ympärille on kirjoitettu muodostuneen omia erillisiä seurakuntia, jotka toimivat evankelis-luterilaisen kirkon rakenteiden sisällä. Vähemmistöjä kokoavana voimana on toiminut Yhteys ry.
– Kyllä sillä on varmasti identiteettiä vahvistava merkitys sen ryhmän sisällä.
Mari Leppäsen ihannemaailmassa homot ja heterot osallistuisivat sulassa sovussa yhteiseen jumalanpalvelukseen, jossa olisi väkeä vauvasta vaariin.
Mistä vähemmistöjen kokema turvattomuuden tunne sitten piispan mukaan kumpuaa?
– Opetuksesta. Voinko kokea, että kuulun tähän ja että saan olla täällä omana itsenäni, eikä minun tarvitse jännittää sitä, tulenko hyväksytyksi sellaisena kuin olen, Mari Leppänen vastaa.
”Olen joutunut kohtaamaan sen, kuinka olen tullut asettuneeksi toisen ihmisen yläpuolelle ja myös loukanneeksi häntä.”
Varhaisten vuosien ideaalimaailmasta on kuitenkin vielä jotain jäljellä.
– Kun käyn jumalanpalveluksissa, näen, että suurin osa seurakuntiemme jumalanpalveluksista ovat juuri sellaisia, joissa kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi.
Opetuksista ja ihmisten puheesta toisilleen Mari Leppäsellä on enemmänkin sanottavaa.
– Kristittynä toivon, että varsinkin me, jotka käytämme eri tavoin valtaa kirkossa tai yhteiskunnassa, osaisimme puhua niin, ettemme tietoisesti loukkaa toisia.
– Uskontoon liittyy se, että kun teemme oikein ja koemme toimivamme Jumalan tahdon mukaisesti, haluamme ikään kuin toista rakastaen sanoa asioita. Ainakin itse olen joutunut kohtaamaan sen, kuinka olen siinä tullut asettuneeksi toisen ihmisen yläpuolelle ja myös loukanneeksi häntä. Ajattelen, että se on kilvoittelun paikka.
Piispa Mari Leppänen vieraili tänään keskiviikkona suorassa Piispan kyselytunti -lähetyksessä, jossa hänelle esittivät kysymyksiä Meri Toivanen Kotimaasta, Seppo Kummala Satakunnan Kansasta ja Pentti Rönkkö Iltalehdestä ja Ariel Neulaniemi Radio Deistä. Lähetys uusitaan lauantaina klo 13.35.
Kuuntele Piispan kyselytunti Dei Plus -palvelusta
