Pastori, terapeutti ja kirjailija Seppo Jokinen on kuollut

 

Seppo Jokinen puhui kristillisellä risteilyllä vuonna 2014. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Seppo Jokinen tapasi vastaanotoillaan kymmenien vuosien ajan pettyneitä ihmisiä. Itse hän todisti vahvasti Jumalan lohdutuksesta.

Seppo Jokinen kouluttautui terapeutiksi vuonna 1973 A-klinikkasäätiössä työnsä ohella. Samalla vuosikymmenellä hän pääsi opiskelemaan pilottiryhmässä lyhytterapiaa professori John Fryktmanin kehittämällä menetelmällä.

1990-luvulla Jokinen kehitti koulutusmallin Rikotusta eheä -sielunhoitoterapiaan yhdessä Päivimaria Kuivamäen ja Kalevi Rautjoen kanssa.

Fida neliöb. 4.-10.11. + 25.11.-1.12. (ilm.1-2/2)

Ensimmäinen ryhmä aloitti opiskelut vuonna 2000.

Seppo Jokinen muistetaan paitsi terapeuttina, myös koskettavana puhujana ja kirjailijana, joka kertoi rehellisesti omista elämän koettelemuksistaan.

– Kun minua ei vielä ollut, isäni lähti rintamalle. Siellä palvellessaan hän sai kaksi kirjettä. Toisessa kaveri ilmoitti, että naisesi viettää aikaa saksalaissotilaan kanssa. Toisessa äitini ilmoitti olevansa raskaana. Isäni yhdisti väärin nämä kaksi asiaa, ja niin hän alkoi vihata minua jo kohdussa ollessani.

Seppo Jokisen isä palasi rintamalta juoppona ja väkivaltaisena. Vaimo ja lapsi joutuivat useita kertoja lähtemään juosten kotoaan etsimään turvaa.

Pettymys isään ja tämän käytökseen oli niin rajua, että vanhempana pojan teki mieli tappaa hänet. Käytännössä mielenosoitus tapahtui niin, että hän pisti välit totaalisesti poikki kymmeneksi vuodeksi.

Vuonna 1988 Jokinen havahtui omaan alkoholiriippuvuuteensa johtaessaan kuntayhtymässä päihdetyötä ja satoja alaisiaan. Vielä samana vuonna hän kuitenkin raitistui kertalaakista uskon uudistumisen hetkellä.

Vuonna 2014 Jokinen kertoi kärsivänsä monista sairauksista.

– Viimeinen diagnoosi on se, että kummassakin silmässä on kaihi. Muutama vuosi sitten minulla todettiin vakava aortan laajentuma. Elämän vauhti on nyt pidettävä erittäin maltillisena.

Seppo Jokinen tahtoi sydämestään auttaa pettyneitä ihmisiä. Heille hänen neuvonsa oli, ettei tunnetta pidä sulkea ja padota sisimpään.

– Jos niin tekee, siitä voi tulla sydämeen pimeä alue, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja saa kasvaa.

Jokisen mielestä apu tiivistyy Psalmin 94 jakeeseen: Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.

Tämä konkretisoitui hänen elämässään mm. niin, että anteeksianto saatteli hänet lopulta hyvään yhteyteen isän kanssa.