”Parhaat ystäväni vietiin pois” – Koulutoverien menetys keskitysleirille ei koskaan jättänyt Gorgi Colev-Dimovskia rauhaan

 

Professori Gorgi Colev-Dimovski (1929-2015) opetti yläkoulussa historiaa ja toimi myös Kasvatustieteen akatemiassa Bitolassa, entisessä Jugoslaviassa, nykyisessä Pohjois-Makedoniassa. Häntä kiinnosti alueensa historia ja varsinkin juutalaisyhteisön vaiheet. (Eero Ketola)

Holokausti koettiin myös Balkanilla ja Kreikassa. Kun hengissä selvinneet keskitysleirivangit palasivat, natsien tyhjentämissä kodeissa saattoivat asua jo muut ihmiset.

Maaliskuun 12. päivä vuonna 1943 muistuu hyvin Gorgi Colev-Dimovskin mieleen. Tunteet nousevat syvältä sielusta hänen kertoessaan, kuinka opettaja saapui luokkaan. 

Oppilaat eivät vilkuile sivuille vaan katsovat opettajaa. Hän istuu työpöytänsä taakse, mutta nousee nopeasti ylös. 

ELY Ry, Neliöb. 18.-24.3. MJa

– Emme tienneet, mitä opettaja meille sanoo. Kaikki kuuntelivat hiljaa ja vakavina. Opettaja kertoi, että osa oppilaista ei tule enää koskaan kouluun.

Haastattelu on tehty vuoden 2002 maaliskussa. Dimovski (1929–2015) puhui Makedoniaan kuuluvan Bitolan keskustassa, kookkaassa hallintorakennuksessa. 

 

Tapahtuma oli lapsille niin järkyttävä, että Gorgi nyyhkyttää, vaikka koetusta on haastatteluhetkellä kulunut kuusikymmentä vuotta. Hän kävelee huoneen nurkkaukseen ja purskahtaa itkuun. Hän pyyhkii kasvojaan nenäliinalla ja jatkaa kertomusta. 

– Anteeksi, tapahtuma oli niin voimakas, että muisteleminen vaikuttaa tunteisiin. 

Gorgilla oli koulussa kaksi hyvää ystävää. He olivat juutalaisperheestä. 

– Heidän nimensä olivat Stella ja Juse. Kun opettaja kertoi, että osa koululaisista ei tule enää koskaan kouluun, menetin parhaat ystäväni. Lapselle tilanne oli äärimmäisen lohduton, traumaattinen ja ahdistava. 

Stellan ja Jusen vanhemmat asuivat pienessä kylässä, lähellä Bitolaa. 

– He toivat kotiimme kesäisin puhdasta juomavettä. Kun vartuimme, myimme yhdessä vihanneksia kaupungin torilla. Koulussa mietimme, mistä saisimme ostettua eri vihanneksia ja juureksia, joita sitten myimme torilla. Eräänä päivänä heitä ei enää ollut. Juse opetti minulle espanjaa, kuvailee Colev-Dimovski. 

 

Kaupungissa oli totuttu eri kieliryhmiin. Bitolan torilla kauppiaat puhuivat makedoniaa, serbiaa, turkkia, albaniaa ja useat espanjaa. 

– Kaupungin etnisillä ryhmillä ei ollut koskaan riitaa. Tosinaan persoonallisuudet törmäsivät toisiinsa, mutta kysymyksessä ei ollut kansallisuus. Juutalaiset lapset leikkivät ja pelasivat yhdessä muiden lasten kanssa. Heidät vietiin murhattaviksi Puolaan, Gorgi kertoo. 

Kaupungissa ei ole enää juutalaista yhteisöä; kaikki viattomat ihmiset murhattiin Treblinkassa. 

 

Sodan syttymisen aattona Bitolassa asui 810 juutalaisperhettä, 3 351 henkilöä. Saksalaiset hyökkäsivät Jugoslaviaan 6. huhtikuuta 1941, ja jo kolmessa päivässä SS-divisioona oli Bitolassa. 

Sotilaat alkoivat välittömästi varastaa omaisuutta juutalaisten kaupoista. Huhtikuun lopussa bulgarialaiset sotilaat saapuivat kaupunkiin. Muutamia kymmeniä juutalaisia pakeni vuoristoon. 

11. maaliskuuta 1943 juutalaiset sullottiin junaan ja kuljetettiin Skopjeen Monopol- Sieltä heidät siirrettiin Puolan keskitys- ja tuhoamisleireille.

 

Kreikkalaiskaupungin juutalaisten tuplakohtalo 

 

Linja-auto jättää matkailijat kaupungin keskustan tuntumaan, rinnettä kipuavan leveän kadun varteen. Kreikan sisämaassa, Makedonian maakunnassa sijaitseva Verria (aiemmin Berea) kiinnostaa matkailijoita. 

Lähellä sijaitsee Aleksanteri Suuren isän, Filippos II:n hauta. Keskustassa on kaunis aukio ja ”Apostoli Paavalin askelma”, jossa vankka perimätieto kertoo Paavalin puhuneen. Bysanttilaisia kirkkoja on paljon ja lähellä kaupungin lakea kujan varressa pieni synagoga. Kaupungissa ei kuitenkaan asu nykyään yhtään juutalaista. 

 

Vapunpäivä vuonna 1943 oli Bereassa tyyni. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Idylli muuttui kuitenkin nopeasti karuksi murhenäytelmäksi. 

Kreikkaan tunkeutuneet saksalaiset jahtasivat kaupungin juutalaisia. Heistä noin 300 teljettiin synagogaan. Kaunis rakennus sulki sisäänsä tuskaa, epätoivoa ja kuolemaa. Kolmeen päivään vangitut juutalaiset eivät saaneet ruokaa eivätkä vettä. Useat kuolivat synagogaan. Elossa säilyneet vietiin Thessalonikiin, jossa asui noin 50 000 juutalaista. Verrian juutalaiset kuljetettiin heidän kanssaan Puolan keskitysleireille. 

Verrian juutalaisista 460 menehtyi holokaustissa. Suurin osa heistä kuoli Auschwitzissa. Reilu sata ehti paeta vuoristoon ennen kuin juutalaisia otettiin kiinni. 

Verrian juutalaisten kohtalo toistuu lähes kaikkien saksalaisten toisen maailmansodan aikana valloittamien tai vaikutuspiirissä olevien alueiden historiassa. Vuosisatojen perinne tuhotaan ja juutalaiset murhataan paikan päällä tai lähetetään Puolan keskitys- ja tuhoamisleireille. 

 

Kun sota päättyi, Verriaan palasi juutalaisia, mutta heidän omistamissaan asunnoissa elivät uudet ihmiset. Ovet lyötiin kiinni heidän edessään. Heillä ei ollut enää kaupungissa mitään omaisuutta. Vastaanotto oli tyly. Uudet asukkaat näyttivät pitävän varmana, ettei kukaan juutalainen tule koskaan takaisin hengissä. 

Osa palanneista muutti Thessalonikiaan, toiset Israeliin ja muutamat Yhdysvaltoihin. 

 

Nykyään Kreikan pieneen juutalaisvähemmistöön kuuluu noin 5 000 juutalaista. Silti juutalaisvastaisuus jatkuu Kreikan yhteiskunnassa. Viime vuosina juutalaisiin ei ole kohdistunut fyysistä väkivaltaa, mutta vihapuhe on yleistä. Muistomerkkien ja hautausmaiden vandalisointeja tapahtuu paljon joka vuosi. 

Holokaustin väheksyminen ja salaliittoteoriat valtavirran lehdistössä, sosiaalisessa mediassa ja internetissä ovat säännöllisiä. Talouskriisi ja kansallismielisyys syöttävät negatiivistä polttoainetta Kreikan nyky-yhteiskuntaan. Lähi-idän vihollisuudet laukaisevat toistuvasti vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan. 

ADL-aktiivijärjestö luokittelee Kreikan Euroopan juutalaisvastaisemmaksi maaksi. Oikeistopuolue Kultainen aamunkoitto julistaa, että kreikkalainen voi olla vain ortodoksi. 

Kreikan hallitus ja yhteiskunnan eri instituutiot ovat tietoisia juutalaisvastaisuudesta ja tekevät yhteistyötä myös Kreikan ja Israelin välillä. Juutalaisvastaisuudesta halutaan puhua avoimesti ja myönteistä muutosta etsien. Myös koulutus ja media ponnistelevat yhä enemmän tämän puolesta ja työskentelevät rinta rinnan Kreikan juutalaisen yhteisön kanssa päämäärän eteen.  (EK)

Holokausti 

* natsi-Saksan ja sen yhteistyökumppanien vuosina 1933–1945 toimeenpanema ja valtion rahoittama järjestelmällinen juutalaisten vaino ja joukkotuho 

* sanan käyttö vakiintui 1970-luvulla 

* sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa ”polttouhria”; heprean sana ”shoah” tarkoittaa tuhoa tai katastrofia
* Juutalaisvastaisuudella tarkoitetaan uskonnollisille ennakkoluuloille perustuvaa vihamielisyyttä ja halveksuntaa.