Oxfordissa opiskeleva Maikki Aakko: ”Teologeilla on paljon annettavaa seurakunnalle”

 

Maikki Aakko on viihtynyt Oxfordissa. Erityisesti yliopiston valtavat kirjastot ovat tuntuneet kodikkailta. Kuvassa Sheldonian Theatren edessä seisova Aakko on pukeutunut yliopiston niin sanottuun akateemiseen asuun, jota käytetään virallisissa tilaisuuksissa ja esimerkiksi tenteissä. Kuva: Aakon kotialbumi

Stipendi Oxfordin yliopistoon oli toteutunut unelma helsinkiläiselle Maikki Aakolle. Tutkijaksi tähtäävä Aakko uskoo, että teologeilla on paljon annettavaa seurakunnalle, vaikka teologin kutsumus tunnistetaankin turhan harvoin.

Stipendi oli melkoinen lottovoitto.

Sen turvin Maikki Aakko aloitti viime syksynä Oxfordin yliopistossa systemaattisen teologian maisteriopinnot, kristillinen oppi erikoistumisalanaan. Pääaine mahdollistaa perehtymisen erilaisiin filosofisiin ja teologisiin virtauksiin, tai oman ajattelun linkittämiseen erilaisiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Sansa vuosisop neliö

Se kiinnostaa Vapaakirkon pastoriksikin kouluttautunutta Aakkoa, joka tähtää tutkijaksi.

– Minua kiinnostaa laajasti filosofia ja teologia, kaikki mikä liittyy inhimilliseen kokemukseen ja siihen, miten me ymmärrämme itsemme ja Jumalan, hän kertoo joulukuisella itsenäisen opiskelun jaksollaan helsinkiläisessä kahvilassa.

 

1,5 prosentin todennäköisyys

Jo yläasteella Maikki Aakko kiinnostui humanistisista tieteistä. Abiturienttina hän alkoi pohtia ja rukoilla, mitä tekisi lukion jälkeen. Mielessä olivat maailmanpolitiikka, kehitysmaapolitiikka tai historia, mutta rukouksessa tulikin mieleen neljäs vaihtoehto: teologia.

– Jos olisin tuntenut silloin itseni paremmin, olisin huomannut, että se on oma alani. Minua ovat aina kiinnostaneet filosofia, teologia ja Raamattu sekä kaikki ihmisiin liittyvät tieteet, hän kertoo.

Viime vuodet Aakko onkin viettänyt tiiviisti teologian parissa. Hän valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta ja kouluttautui samalla Vapaakirkon pastoriksi Suomen teologisessa opistossa.

Syksyllä oli edessä muutto Englantiin, sillä pitkäaikainen haave oli toteutunut. Aakko oli saanut opiskelupaikan Oxfordin yliopistosta, eikä pelkästään opiskelupaikkaa vaan stipendin, joka rahoittaa hänen opiskelunsa ja elämisensä koko kaksivuotisen maisterivaiheen aikana.

Humanistisiin tieteisiin suunnattua Ertegun-stipendiä hakee vuosittain yli 1 500 opiskelijaa. Hakijoista noin 1,5 prosenttia hyväksytään, ja näiden joukossa oli myös Maikki Aakko.

– Se on aivan absurdi mahdollisuus. Koen valtavana siunauksena ja Jumalan armona, että hän voi todella avata ovia sepposen selälleen, jos haluaa, Aakko kommentoi.

Hän oli pitkään halunnut lähteä opiskelemaan Oxfordiin. Jo lapsena Aakko tykästyi brittiläiseen kulttuuriin ja elämäntapaan.

Helsinkiin verrattuna opiskelukulttuuri on tuntunut erilaiselta ja opiskelijaelämä kokonaisvaltaisemmalta. Kaikki asuvat kampuksella, joten sosiaaliset piiritkin syntyvät pääosin siellä. Toisaalta hengellisyyden ja akateemisen teologian yhdistäminen on tuntunut englantilaisessa yliopistossa luontevammalta. Teologinen tiedekunta on tiivis yhteisö, jolla on yhteisiä rukoushetkiä kappelissa.

 

Tunnistetaanko teologin kutsumusta?

Kutsumuksekseen Maikki Aakko määrittelee nimenomaan teologin, mutta oman kutsun löytäminen ja sanoittaminen ei ole ollut aivan itsestään selvää. Vapaakirkollisessa perinteessä varttunut Aakko kokee, että esimerkiksi pastorin, lähetystyöntekijän, evankelistan tai diakonin kutsumukset tunnistetaan ihmisissä helpommin, kun taas teologin kutsumus on etäisempi ajatus.

Hän uskoo, että teologin kutsun selkeämpi tunnistaminen voi rikastuttaa kirkkokuntaa.

– Ajatuksemme vaikuttavat siihen, miten toimimme. Väistämättä jokainen meistä on siis teologi. Jos olemme huonoja teologeja, toimimme ehkä myös huonosti. Jos taas meitä haastetaan ajattelemaan, se voi vaikuttaa myös toimintaamme myönteisellä tavalla.

Hän haluaisi ravistella akateemista pölykerrosta, joka niin usein kuorruttaa mielikuvaa teologista.

– Kirkon historiassa vaikeina aikoina teologeja on noussut johtamaan älyllisesti ja hengellisesti seurakuntaa, esimerkiksi Dietrich Bonhoeffer tai reformaattorit.

Aakko nostaakin toisen maailmansodan aikana natsien keskitysleirillä teloitetun Bonhoefferin yhdeksi esikuvakseen. Kun Saksan evankelis-luterilainen kirkko taipui enemmän tai vähemmän mukailemaan natsihallintoa, Tunnustuskirkko teki vastarintaa Bonhoeffer etunenässä. Hänen etiikkansa olikin Aakon kanditutkielman aiheena.

– Hänessä yhdistyvät — sekä hyvässä että pahassa — vahva akateeminen osaamien ja erittäin terävä äly hyvin vahvaan kokemukseen Kristuksen seuraamisesta ja halusta antaa kaikkensa, Aakko kuvailee.