Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Olli Saarelan elokuvista löytyy kirkkaita hengellisiä hetkiä

 

Olli Saarelan viimeisimmän elokuvan rikokset sijoittuvat metroasemalle. (Kuva Jani Laukkanen)

Ohjaaja Olli Saarela juoksuttaa elokuviensa miehet ahtaaseen ja pahaan paikkaan, puun ja kuoren väliin, missä on pakko tehdä moraalisia valintoja – tai tuhoutua.

Olli Saarela, 45, on tehnyt kuusi pitkää elokuvaa. Osasta niistä löytyy harvinaisen syvälle käyvää eettistä ja hengellistä pohdintaa. Piinatut päähenkilöt horjuvat hyvän ja pahan välisessä valintatilanteessa. He ovat kirjaimellisesti elämän ja kuoleman raja-aidalla.

Taiteilija tiedostaa itselläänkin olevan vielä matkaa mielen tyyneyteen. Miehen oma suhde machomyytteihin on yhä vähän ambivalentti. Hän on kuitenkin halunnut löytää herkkyyden ja sensitiivisyyden ja katkaista vääränlaisen koviskulttuurin ketjun.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

– Olen kulkenut omaa etsijän tietäni yksin ja vaihtelevalla menestyksellä. Vastauksia on löytynyt henkisen, filosofisen ja hengellisen etsinnän kautta. Uskon, että elämässäni on ollut jotain Korkeimman johdatukseen liittyvää. Jumala täytyy olla olemassa, muuten tässä elämässä ei ole mitään mieltä.

Saarelan elokuvista löytyy kirkkaita hengellisiä hetkiä. Rukajärven tien kersantti Saarinen (Taisto Reimaluoto) on suomalaisen elokuvan ehkä vaikuttavin Kristus-hahmo, joka tarjoaa vastavoiman demoniselle yli-ihmiselle (Kari Heiskanen). Bad Luck Love päätyy kirjaimellisesti Kristuksen eteen.

Saarela on saanut ”hyvässä ja pahassa” kristillisen viitekehyksensä kotoa. Hän on kapinoinut taustaansa vastaan ja irtautunut siitä pariin otteeseen, mutta palannut takaisin.

Vavahduttava hengellinen kokemus sattui turistina hindutemppelissä. Olli jonotti sisään, takanaan satoja ihmisiä, kun munkki pysäytti hänet.

– Munkki näki ristin kaulassani ja kysyi, kuinka Jumalani voi. Hämmentyneenä vastasin sillä hetkellä uskovani varmasti, että Jumalani voi hyvin. Munkki onnitteli minua ja sanoi, että sepä hienoa – Jumalasi on varmasti nyt onnellinen, kun sanot noin!

– Olin liikuttuneessa tilassa. Olipa hiljaiseksi vetävä ja tyrmäävän kaunis kysymys! Luulen, että se oli minulle joku tärkeä muistutus tai hetki, jolloin minulle haluttiin sanoa jotakin.

Lue lisää tämän viikon Sanasta tai Sanan näköislehdestä.