Naisten aloittamasta raamattuopetuksesta tuli menestys Niniven tasangolla

 

Menneinä vuosina ääri-islamistit yrittivät hävittää kristinuskoa Irakista.

Tämä on kertomus kotimaahansa palanneesta Daliasta, joka organisoi nyt ystäviensä kanssa raamattuopetusta kotikaupunginsa naisille. Niniven tasangolla seurakunnasta kasvaa toivon keskus.

Dalia on kokenut vainoa niin kauan kuin hän muistaa, mutta kipein muisto on Dalian sedän raaka murha Irakin Mosulissa vuonna 2006. Hautajaisissa Dalian isä sai ääri-islamisteilta puhelun: ”Jos emme antaisi setäni murhaajille tiettyä rahasummaa, he tappaisivat myös veljeni. Niinpä me keskeytimme hautajaiset ja aloimme kerätä rahaa.”

Elokuussa 2014 ääri-islamistit olivat jo vallanneet Mosulin. He lähestyivät Mosulin vieressä olevan Niniven tasangon kaupunkeja. Viesti oli, että kristityt eivät ole tervetulleita. Yhdessä yössä Dalian ja hänen puolisonsa piti paeta kolmen teini-ikäisen lapsensa kanssa. ”Olin hyvin ahdistunut. Jätimme kotimme, jota olimme rakentaneet vuosikausia ja juoksimme kohti tuntematonta. Mukanamme ei ollut paljon muuta kuin yllämme olevat vaatteet.” Dalia itki koko matkan Duhokiin, mutta vaino sai hänet vain takertumaan Jumalaan entistä lujemmin. ”Pakolaisleirillä ihmiset kysyivät, miksi minä hymyilen. Kerroin, että olemme menettäneet kaiken maallisen omaisuutemme, mutta meillä on yhä Jeesus, eikä kukaan voi ottaa Häntä meiltä pois”, muistelee Dalia.

”Tunnen Pyhän Hengen tekevän työtä meissä kokoontumisten aikana. Se on iloinen tunne.”

Naiset pistävät toimeksi

Kymmenen viime vuoden aikana 40 prosenttia Irakin kristityistä on paennut maasta. Vuonna 2017 Dalia, hänen puolisonsa ja heidän kolme aikuista lastaan kuitenkin palasivat omaan perintömaahansa. Ihanien lapsuusmuistojen seutu oli autioitunut, talot poltettu ja töhritty Isisin iskulauseilla. ”Jopa lapset tunsivat itsensä vieraiksi omassa kodissaan”, Dalia kertoo.

Perhe asuu vuorien ympäröimässä kaupungissa Niniven tasangolla. Vuoren takana sijaitsee satoja vuosia vanha kristillinen luostari. Kristittyjen lisäksi 40 000 asukkaan kaupungissa elää jesidejä, šabakeja ja muslimeja. Elämä ei ole helppoa. ”Laukkumme ovat aina pakattuina sen varalta, että meidän täytyisi paeta jälleen. Vaadin lapsiltani varovaisuutta. Tyttäreni opiskelee Mosulissa, jossa tapahtuu usein sieppauksia ja räjähdyksiä.”

Palattuaan Irakiin Dalia halusi vahvistusta uskolleen ja itseluottamukselleen. Naapurustossa näkyi samaa kaipausta. Naiset päättivät toimia: ”Ajattelimme, että mikä olisi parempi paikka kokoontumiselle kuin kirkko, ja mikä olisi parempi toivon lähde kuin Raamattu?”

Open Doors koulutti naisia toiminnan organisointiin: ”Vuorovaikutustaitojen lisäksi opimme, kuinka Jeesusta voisi esitellä kylämme naisille ja kuinka heitä voi palvella rakkaudella ja välittää toivoa.”

Koulutuksen jälkeen Dalia ystävineen aloittivat säännölliset raamatunopetustilaisuudet naisille. Niistä tuli menestys. Jopa 150 naista otti osaa kokoontumisiin. ”Tunnen Pyhän Hengen tekevän työtä meissä kokoontumisten aikana. Se on iloinen tunne”, Dalia kertoo.

Open Doorsin paikalliset kenttätyöntekijät tukevat edelleen Daliaa kumppaneineen. He kouluttavat myös muita kristittyjä, jotka tekevät työtä muiden kohderyhmien, kuten kaupungin nuorison ja johtajien kanssa. ”Open Doorsin työntekijät ovat meille suuri tuki niin taloudellisesti kuin hengellisestikin. Ilman tukea emme pystyisi jatkamaan työtämme. Heidän avullaan kirkosta on tullut toivon keskus”, Dalia iloitsee.

”Pakolaisleirillä ihmiset kysyivät, miksi minä hymyilen.”

Jännitteet jatkuvat kaupungissa

Niniven tasangolla tapahtuu edelleen väkivaltaisia hyökkäyksiä kristittyjä kohtaan. Seurakunta kuitenkin vahvistuu ja levittää evankeliumin sanomaa kristittyjen maailmanlaajan perheen tuella: ”Tunnemme jälleen kuuluvamme tänne. Meillä on enemmän luottamusta ja rauhallisuutta. Haluaisin kiittää kaikkia rukoilijoitamme. Pyydän teitä myös jatkamaan seurakuntamme tukemista, koska tarvitsemme niitä, jotka seisovat rinnallamme”, Dalia toivoo.

Dalia ei ihmettele vaikeuksia: ”Raamatussa sanotaan, että ne, jotka uskovat Jeesukseen, joutuvat vainotuiksi.” Seurakunnan kokoontumiset ja Jumalan kohtaamisen hetket antavat Dalialle toivoa: ”Rukous johtaa minua Herran luo. Kun rukoukseni ovat syviä ja tulevat sydämestä, Pyhä Henki puhuu sisimpääni. Kuulen Jumalan äänen sisältäni.”

Kun COVID-19-pandemia saavutti Irakin, maa sulkeutui ja kirkkorakennukset suljettiin. Dalia ystävineen turvautuu nyt etäkokoontumisiin. Olohuoneista tulee pieniä kirkkoja. Open Doorsin kenttätyöntekijät tukevat Dalian toimikunnan naisia puhelimitse ja internetin kautta. Onneksi pandemia ei iskenyt Irakiin kovin voimakkaana ja toukokuun kuluessa rajoituksia on pystytty vähitellen keventämään.

Dalia tietää, että joka kriisissä voi tehdä ainakin yhden asian, nimittäin luottaa Herraan: ”Muistan aina apostoli Paavalin sanat ja toistan niitä mielessäni: ’Kestän kaiken Hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa’.”

”Naisten raamatunopetustilaisuuksista tuli menestys.”

Faktaboksi:

– Irak on WWL 2020 -listalla sijalla 15.
– Vainon taso: erittäin vakava
– Väkiluku: 40,4 miljoonaa
– Kristittyjen määrä: 202 000
– Dalian kotikaupunki sijaitsee Mosulin lähistöllä Niniven tasangolla.

Lue lisää vainottujen kristittyjen tilanteesta.

 
Lahjoita A

Aiheet