Kirkko: Joutjärven seurakuntaneuvosto linjasi: Kohtaamispaikka saa lähteä seurakunnasta

Lotta ja pappa laulavat ilon voimalla

 

Lotta ja Jorma Saahko kotonaan Valkeakoskella 10.2.2021. Kuva: Petra Kotro,

Korona-ajan someilmiöiksi nousseet Lotta ja pappa uskovat unelmiin ja ilon voimaan. Siksi he laulavat joka päivä yhden laulun nettiin.

Kaikki alkoi siitä, kun korona iski Eurooppaan keväällä 2020. Englannissa näyttelijäksi opiskeleva Lotta Saahko teki pikaisen päätöksen tulla Suomeen pakoon pandemiaa. Ajatus korona-ajan viettämisestä neljän seinän sisällä pienessä opiskelijahuoneessa ei viehättänyt.

Suomessa Lotta löysi majapaikan papan hiljaiselta vintiltä. Elämä tuntui rysähtävän päin seinää, mutta taivaan Isällä oli mielessään ihan muuta.

Pipliaseura neliöb. 1.-30.11. MJa

– Ensi alkuun olin tosi masentunut. Minulla olisi ollut enää kaksi kuukautta valmistumiseen ja yhtäkkiä kaikki loppui. Oli päiviä, että en olisi halunnut nousta sängystä, Lotta muistelee.

Lotta ja Jorma-pappa rupesivat ajankuluksi laulamaan yhdessä tuttuja lauluja. Pian Lotta huomasi, että musisoinnit kannattaisi tallettaa johonkin niin, että niihin voisi myöhemmin palata. Seuraavaksi hän ajatteli, että ehkä kaverit Englannissa haluaisivat nähdä, miten hänellä kuluu aika Suomessa papan kanssa. Niinpä Lotta latasi laulut nettiin.

Loppu onkin suomalaista somehistoriaa.

Evakkopojan tarina kirjaksi

Tällä hetkellä Lotalla ja papalla on yli 100 000 seuraajaa Facebookissa, Youtubessa ja Instagramissa. Takana on useita lehtihaastatteluja, televisioesiintymisiä ja laulaminen virtuaalisissa Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä. Joka päivä ladataan ainakin yksi laulu nettiin, sunnuntaisin se on usein virsi.

Laulujen tiimoilta alkoi syntyä myös kirjoja.

– Ensimmäinen kirja syntyi papan tarinoiden ympärille. Monet laulamamme vanhat laulut herättivät papassa paljon muistoja. Kun lauloimme Evakon laulun, pappa totesi, että tämä voisi ihan hyvin olla hänen tarinansa. Olin ihan puulla päähän lyöty. Minä olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ulkomailla enkä ole koskaan kuullut papan historiaa ja näitä kaikkia tarinoita. Tiesin vain, että pappa on paikasta nimeltä Karjala, Lotta kertoo.

Lotta halusi tietää lisää. Hän kysyi ja pappa alkoi kertoa. Aluksi se ei ollut helppoa, sillä evakkomatkaan ja sotaan liittyi paljon kipeitä muistoja. Tarinat kiinnostivat myös katsojia, jotka kehottivat Lottaa kirjoittamaan tarinat ylös.

Ja Lottahan kirjoitti. Nuoren pojan tarina, evakkomatkan vaiheet, ilot ja surut kutoutuivat tarinaksi, jolle löytyi myös kustantaja. Toisessa, juuri kustantajalle lähteneessä käsikirjoituksessa pääsevät ääneen myös muut evakkomatkan tehneet.

Unelmat toteutuvat

Yhdellä videolla Lotta ja pappa keskustelevat unelmista. Siinä Lotalla on mukanaan muistikirja, johon hän on 15-vuotiaana kirjoittanut listan haaveistaan ja tavoitteistaan.

– Koronan aikana on toteutunut näistä monta unelmaa! On ollut mahtavaa kokea, että tekemällä sitä, mistä itse nauttii, voi toteuttaa unelmiaan ja vaikuttaa positiivisesti myös muiden elämään, nauraa Lotta.

Aina aitous ja omannäköisen elämän eläminen ei ole ollut Lotalle itsestään selvää. Hän kertoo nuorena aikuisena miettineensä sitä, millainen hänen oikein pitäisi olla. Usein hän tunsi olevansa liian iloinen, reipas ja puhelias.

– Usein ajattelin, että minun pitäisi piilotella sitä. Se ei sovi aikuiselle ihmiselle tai vaikuta ammattimaiselta. On ollut niin mahtavaa, että tämän projektin aikana olen saanut olla ihan oma itseni ja ihmiset ovat tykänneet juuri siitä! Lotta riemuitsee.

Unelmahommissa

Luultavasti juuri omana itsenään esiintyminen, aitous ja maanläheisyys ovat ne valtit, joilla Lotta ja pappa ovat suosioonsa ponnistaneet. He tuntuvat ihan naapurin väeltä ja papan keittiö vaneriovineen ja ruutuverhoineen tutulta mummolalta.

Tällä hetkellä Lotan päätyönä on mittavaksi paisuneen projektin pyörittäminen. Molemmat vakuuttavat sen olevan kuitenkin oikein unelmahommaa. Aamuisin pappa käy heti herättyään hakemassa postin laatikolta ja ryhtyy tutkimaan faneilta tulleita kortteja ja kirjeitä. Kommenttien lukemista varten hän on hankkinut myös älypuhelimen ja opetellut käyttämään sitä.

Myös papan yksi vanha unelma on käynyt toteen.

– Nuorena poikana olisin halunnut lavatansseihin, mutta ujona en aina uskaltanut. Olisin myös halunnut laulaa julkisesti lavalla, mutta eihän sekään onnistanut. Nyt saan laulaa yleisön edessä, pappa myhäilee.

Yleisöä tosiaan papalla riittää. Ennen joulua videoilla oli jo yli 30 miljoonaa katselukertaa.

Geenit täynnä iloa

Lotassa ja papassa on molemmissa selvästi nähtävissä karjalaisen verenperinnön mukanaan tuomaa iloisuutta, vilkkautta ja postitiivisuutta. Lotta kertoo ihaillen ottavansa opikseen papan elämänasenteesta. Jos sataa, voi olla iloinen siitä, että viinimarjapensaat saavat vettä. Jos tulee korona-aika ja pitää olla kotona, jää enemmän aikaa laulaa. Ja aina pitää olla jotain mukavaa puuhaa, peukaloita ei parane jäädä pyörittelemään.

– Ehkä ne on nämä karjalaiset geenit, pappa tuumii kysyttäessä elämänasenteen perustaa.

– Ainakin äitini oli hyvin iloinen, hänellä oli usein pieni matkaradio mukana pihalla ja hän lauloi ja hyppi siellä töitä tehdessään, pappa tuumii.

Lotta sanoo oppineensa papaltaan myös sen, että vaikeat kokemukset voivat kääntyä voimavaraksi. Ne saa ottaa Jumalan kädestä. Niiden jälkeen osaa myös eri tavalla arvostaa elämän pieniä, hyviä juttuja.

Niin kääntyi hyväksi myös Lotan ankeana alkanut koronaevakko.

Teksti: Sirpa Laurila

Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 3/2021