Mitä voimme oppia lapsilta?
Alkuun henkilökohtainen paljastus: tämä vuosi on ollut minulle erityisen haikea, koska esikoisemme kasvoi täysi-ikäiseksi ja kuopus muutti yli 500 kilometrin päähän opiskelemaan. Näissä muutosvaiheissa olenkin monien muiden samaa kokeneiden vanhempien tavoin pysähtynyt miettimään, mihin vuodet vilahtivat ja mitä niistä jäi käteen. Olenko osannut kasvattaa lapseni niin, että heidän siipensä kantavat ja juurensa säilyvät? Entä niin, että he osaavat tehdä viisaita valintoja ja koota aarteita sinne, missä niillä on todellista arvoa?1
Näissä pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että vaikka vanhemmat kasvattavat parhaansa mukaan lapsiaan, niin todellisuudessa lapset kasvattavat paljon enemmän vanhempiaan. Ja se on lahja! Lapsissa on sellaista viisautta, jota ei löydy mistään muualta. Kenties juuri sen vuoksi Jeesuskin painotti, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta.2
Mutta millaisia asioita sitten voimme oppia seuraamalla lasten kasvua ja elämää?
- Saat moninkertaisesti enemmän kuin menetät. Lasten saaminen saattaa viedä vanhemmilta kunnon yöunet vuosikausiksi. Unettomuuteen ei voi varautua etukäteen, mutta jälkikäteen ei vaihtaisi mitään siihen onneen, että joku haluaa tulla kainaloon ja olla lähellä. Sitä paitsi koko maailmassa ei ole mitään ihanampaa kuin pöpperöisesti hymyilevä, aamulämmin lapsi.
Sama moninkertaisuusperiaate pätee niihin asioihin, joita joudumme menettämään uskomme tähden. Jeesus lupasi, että jokainen, joka on hänen nimensä tähden joutunut luopumaan jostakin, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.3
Joskus kolhutkin kuuluvat asiaan.
- Unelmat toteutuvat, usko pois! Joskus se vie aikaa, mutta se päivä koittaa kyllä. Kolmevuotiaana lapseni ei tiennyt mitään hienompaa kuin mopo tuplapakoputkella. Silloin hänelle piti lukea jopa iltasaduksi mopon korjausopasta. Miten huikealta tuntuikaan se päivä, kun hän viimein täytti 15 ja sai oman mopon!
Samankaltaiseen pitkäjänteiseen valmistautumiseen Raamattu kehottaa meitä muistuttaessaan, että usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.4 Näky toteutuu varmasti ja ajallaan,5 joten luetaan jo nyt uskollisesti ”mopon korjausopastamme” ja ojentaudutaan sitä kohti, mikä ei vielä näy.
- Ruhjeita ei tarvitse säikähtää, ei elämässä eikä ihmisissä. Ne ovat vain merkkejä siitä, että on elänyt täysillä ja tehnyt parhaansa. Vauhtilajeja harrastavien poikien äitinä olen joutunut tottumaan siihen, että välillä sattuu ja tapahtuu. Terve järki on hyvä pitää menossa mukana, mutta joskus kolhutkin kuuluvat asiaan.
Myös uskovina joudumme toisinaan kulkemaan pimeässä laaksossa ja kohtaamaan vastoinkäymisiä, haasteita, vaikeuksia ja jopa kärsimystä ja vainoa. Raamattu kuitenkin rohkaisee, ettei koettelemuksia tarvitse oudoksua. Sen sijaan ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.6
- Älä luovuta helposti, yritä aina parhaasi ja tee loppuun se, mihin ryhdyt. Kerran lapseni osallistui juoksukisaan metsäpoluilla ja kadotti vauhdin hurmassa toisen kenkänsä. Se ei menoa hidastanut, hän vain pinkoi yhdellä kengällä täysillä eteenpäin. Kaiken kukkuraksi kaikki muut ympärillä puhuivat ruotsia. Olosuhteista huolimatta sinnikkyys palkittiin: voitto napsahti!
Joskus saatamme joutua käymään myös uskon jaloa kilpailua kuin kenkä- tai jalkapuolena olosuhteissa, joissa emme aina ymmärrä muita emmekä tule itse ymmärretyiksi. Silti tehtävämme on jatkaa juoksua kohti maalia ja voittopalkintoa.
Tämä on ollut elämäni puhuttelevin ”saarna”.
- Löydä oma juttusi. Urheilijapoikien äitinä olen vuosien varrella seurannut sivusta, kuinka he ovat löytäneet oman lajinsa. Sellaisen, josta nauttii niin intohimoisesti, että on valmis näkemään sen eteen vaivaa silloinkin, kun se tarkoittaa esimerkiksi suksien kantamista olalla ja laskettelurinteen kapuamista ylös, kun hissit eivät toimi ja räntää sataa vaakatasossa.
Juuri tämä on ollut elämäni pitkäkestoisin ja puhuttelevin ”saarna”. Kuinka paljon minä olen valmis panostamaan ja näkemään vaivaa evankeliumin tähden?7 Olenko valmis kantamaan ristiäni joka päivä?8
- Tee asioita, jotka ovat hauskoja, ei vain niitä, jotka ovat järkeviä. Lapset ovat tässä luonnonlahjakkuuksia.
Sama hauskuus meidän tulisi säilyttää myös hengellisesti. Usko Jeesukseen ei ole vain vaivaa ja ristin kantamista, vaan ennen kaikkea vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.9
Viitteet: 1) Matt. 6:19–21. 2) Matt. 18:1–5. 3) Matt. 19:29. 4) Hepr. 1:11, KR 33/38. 5) Hab. 2:3. 6) 1. Piet. 4:12–19. 7) 2. Tim. 1:8. 8) Luuk. 9:23. 9) Room. 14:17.
