Kristilliset arvot lävistivät menestyskirjailija Hilja Haahden koko tuotannon

Kirjailija Hilja Haahden kutsumuksena oli kotien sivistäminen ja uskonnollinen kasvatus kirjallisuuden keinoin. Haahden laaja tuotanto käsitti myös virsirunoutta.

Hilja Haahti (1874–1966) oli yksi 1900-luvun tuotteliaimpia ja menestyneimpiä kirjailijoita. Hän kirjoitti elämänsä aikana noin 50 teosta, minkä lisäksi hän toimitti lehtiä, kirjoitti runoja ja sanoitti lauluja. Monet hänen kirjoistaan olivat myyntimenestyksiä, joita myytiin jopa yli 50 000 kpl. Niistä otettiin useita painoksia ja niitä ruotsinnettiin. Laaja kirjatuotanto käsitti niin romaaneja, muistelmia, matkakertomuksia kuin lasten- ja nuortenkirjoja. Hänen kirjojansa on painettu yhteensä noin puoli miljoonaa kappaletta.

Runoissaan Haahti kuvasi taitavasti suomalaista mielenmaisemaa. Virsikirjasta löytyy useita hänen sanoittamiaan virsiä. Tunnetuimpia lienevät Tule kanssani Herra Jeesus ja Maa on niin kaunis. Harva tietää, että Kotimaa-lehden nimikin on Hilja Haahden keksimä.

Vaikka Haahden tuotanto oli laaja ja hänen teoksensa myivät hyvin, hän on tänä päivänä suurelle yleisölle melko tuntematon. Hänen romaaninsa on leimattu usein uskonnolliseksi viihdekirjallisuudeksi. Äitinsä Sofia Theodolinda Hahnssonin tavoin kirjoittaminen oli Hiljalle kansan ja Jumalan palvelemista. Hän oli koko elämänsä ajan uskollinen kutsulleen, johon kuului kristillisten arvojen välittäminen ja niiden mukaisen elämän korostaminen ja vaaliminen kirjallisuuden keinoin. Ehkäpä juuri siksi häntä on väheksytty niin kirjallisuus- kuin naishistoriassa. Uskosta kirjoittaminen erotti hänet oman aikansa muista kirjailijoista. Mutta väheksyntää oli myös joidenkin uskovien keskuudessa, sillä heidän mielestään Haahden tuotanto oli liian viihteellistä.

Kulttuurikodin kasvatti

Hilja Theodolinda Hahnsson (kirjailijanimeltään Haahti) syntyi hämeenlinnalaiseen kulttuurikotiin 1874. Hänen äitinsä oli ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija, ja isänsä Johan Hahnsson oli suomen kielen lehtori, joka toimitti sanakirjaa, sepitti runoja ja käänsi Grimmin satuja suomen kielelle. Hiljalla oli vanhempi veli, Hannu (1865–1935). Vanhemmat kuuluivat sivistyneistöön ja kotona tuettiin vahvasti suomalaisuusaatetta.

Hahnssoneiden varakkaassa kulttuurikodissa vieraili säännöllisesti monia sen ajan kulttuurivaikuttajia. Kodin ilmapiirissä kirjoittamisesta tuli Hiljalle luonteva tapa ilmaista itseään. Jo kuuden vanhana hän toimitti ensimmäistä kertaa lehteä. Vähän vanhempana hän alkoi toimittaa lehteä, jolle hän antoi nimeksi Kumma. Hänen isänsä oli lehden ainoa tilaaja yhden pennin tilaajamaksulla. Lapsena hän toimitti useita muitakin pieniä sanomalehteä kotiväelle ja vähän vieraillekin.

Isä Johan kuoli Hiljan ollessa 13-vuotias. Äiti avioitui uudestaan senaattori ja valtioneuvos Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kanssa.

Kouluja Hilja kävi mielellään. Käytyään kuusiluokkaisen tyttökoulun Hämeenlinnassa Hilja oli noin 15-vuotias. Kyseinen koulu tarjosi tytöille ainoan mahdollisuuden opintoihin Hämeenlinnassa. Tyttökoulussa rakennetut ystävyyssuhteet olivat tärkeä osa Hiljan elämää aina kuolemaan saakka, yhteyttä pidettiin säännöllisesti. Myös monet koulun opettajista olivat Hiljalle rakkaita, erityisesti rehtori Anna Liliusta hän muisti lämmöllä. Lilius kannusti oppilaitaan eettisiin valintoihin ja kristilliseen elämänkatsomukseen. Anna Liliuksen ansiota oli myös, että Hilja päätti pyrkiä opinnoissaan eteenpäin.

Hiljan opinnot jatkuivat Lucina Hagmanin johtamassa Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa, missä hän suoritti ylioppilastutkinnon. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Hilja pääsi opiskelemaan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1907.

Usko inspiroi kaikkea

Lapsesta asti Hiljalla oli sydämessään kaipuu Jumalan puoleen ja hän ikävöi päästä Jumalan lapseksi. Yliopistoaikana Hilja oli aktiivisesti mukana monissa kristillisissä yhdistyksissä, mutta kristillisen vakaumuksen kirkastumisen kannalta erityisen merkityksellinen hänelle oli kristillinen ylioppilasliike.

Tärkeä virstanpylväs kutsumuksen ja oman tehtävän löytymisen tiellä oli ylioppilaille Helsingissä järjestetty kristillinen kokous 1899. Kokouksessa puhunut Ylioppilaiden Kristillisen Maailmanliiton amerikkalainen pääsihteeri John R. Mott vaikutti Hiljan ajatteluun. Keskustelut Mottin kanssa kirkastivat Hiljalle henkilökohtaisen uskon ja Kristukselle antautumisen tärkeyttä. Myös 1800-luvun lopulla Suomessa vaikuttanut vapaakirkollinen herätys, johon osa sivistyneistöstä oli liittynyt mukaan, oli saanut Hilja Haahdessa kaikupohjaa. Tälle allianssihenkiselle herätyskristillisyydelle oli ominaista henkilökohtaisen uskonratkaisun korostus. Julistuksen ytimessä oli sanoma synnistä ja armosta ja uskon perustana oli Raamattu ja apostolinen uskontunnustus. Pitkällisen pohdinnan jälkeen Haahti päätti antaa koko elämänsä Jeesuksen käyttöön.

Tunnustuksellisuus oli ikään kuin sateenvarjo kaiken sen yllä, mitä Hilja Haahti sen jälkeen elämässään teki. Kaikki sai voimansa ja inspiraationsa uskosta. Päiväkirjassaan hän on kuvannut elämänsä johtoajatusta näin: ”En ole koskaan tavoitellut menestystä millään keinolla. Olen vain rukoillen ja tutkimustyössä pyrkinyt tunnustuksellisuuteen.”

Avioliiton kautta suurperheen äidiksi

Hilja Haahti oli yksi 1900-luvun tuotteliaimpia ja menestyneimpiä kirjailijoita. Kuva: Carl Klein/Atelier Universal/Suomen valokuvataiteen museo

Vuosina 1902–1906 Hilja toimi Helsingin suomalaisen tyttökoulun opettajana. Noina vuosina hän osallistui ahkerasti monien kristillisten järjestöjen toimintaan. Niissä yhteyksissä hän tutustui tunnettuun musiikkisukuun kuuluvaan Ilmari Krohniin. Toukokuussa 1905 leskeksi jäänyt Krohn kosi Hilja Haahtia saman vuoden lokakuussa. Elokuussa 1906 heidät vihittiin avioliittoon Lähetyskirkossa. Hilja Haahden sukunimeksi tuli Krohn, mutta kirjailijanimenä pysyi Haahti. Avioliitto teki Hiljasta kuuden lapsen äitipuolen.

Avioliiton solmiminen tarkoitti Hilja Haahdelle luopumista opettajan työstä, sillä oli selvää, että suurperheestä huolehtiminen olisi elämäntehtävä, johon olisi vaikea yhdistää ansiotyötä.

Hilja Haahti ei saanut omia biologisia jälkeläisiä, mutta Krohnin lapsista tuli hänelle rakkaita ja ”täydellisesti omia”, niin kuin hän päiväkirjassaan kuvasi. Jälkipolvi luonnehti häntä rakastavaksi, mutta lujaksi äidiksi.

Pariskunnan pitkä avioliitto päättyi Ilmari Krohnin kuolemaan 1960. Avioliiton aikana he tekivät paljon yhteistyötä taiteen parissa.

Väheksytty ja kiitelty kirjailija

Ikääntyessään Hilja Haahti pysyi tuotteliaana kirjailijana. Hän oli loppuun asti uskollinen tehtävälleen pitää kirjoissaan henkilökohtaista uskoa ja kristityn naisen ihannetta esillä. Kirjailijapiireissä uskonnollisista aiheista kirjoittavaa kirjailijaa vieroksuttiin. Kriitikoilta hän sai usein nuivaa palautetta, mikä aika ajoin lannisti kirjailijaa. Hänen kirjalliset lahjansa kyllä tunnustettiin, mutta kirjojen aihepiirejä pidettiin vanhanaikaisina ja aiheiden käsittelytapaa kliseisenä. Haahti oli pahoillaan siitä, että vaikka hän oli 50 vuoden ajan ollut Otavan luetuimpia kirjailijoita, häntä ja hänen tuotantoaan ei mainittu Otavan kirjailijoita esittelevässä kirjassa. ”En olisi pyytänyt kuin pienen paikan auringossa. (–) esimerkiksi näin: Hilja Haahti on kirjoittanut kristillishenkisiä romaaneja ja runoja”, Haahti suri päiväkirjassaan.

Toisaalta Hilja Haahden kirjojen lämmintä ihanteellisuutta ja kasvatuspyrkimyksiä myös kiitettiin laajasti. Tekstien sanottiin vaikuttaneen myönteisesti lukijoiden ajatteluun.

Omana aikanaan Hilja Haahti oli hyvin tunnettu. Vuonna 1954 hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon ja 1955 Kotimaa-lehden kultaisen ansiomerkin. Hänen kirjailijanuransa kesti noin seitsemänkymmentä vuotta.

Kun kirjailija oli jo yli 80-vuotias, julkaistiin hänen omaelämäkertansa Kaukaisten aikojen takaa (1956) ja Nuoruuteni vuodet (1958).

Hilja Haahti kuoli Ilmarin nimipäivänä 16.1.1966. Hänen tytärpuolensa Emmi Kurki-Suonio hoiti häntä viimeisen reilun puolen vuoden ajan, jonka hän oli ennen kuolemaansa sairastellut. Tytär jopa kirjoitti Haahdin puolesta päiväkirjamerkinnät yksikön ensimmäisessä persoonassa.

Hilja Haahti on haudattu Hietanimen hautausmaalle Helsinkiin. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu teksti: ”Herra Jeesus Kristus on suora tie, Hänen sanansa on vakaa ja pettämätön.”

RUKOUS

Tule luokseni, Herra Jeesus,

Tule, siunaa päiväni työ,

Tule illoin ja aamuin varhain,

Tule vielä, kun joutuu yö!

Tule askele askeleelta

Mun kanssani kulkemaan!

Sua ilman en saata olla,

Pysy luonani ainiaan!

Tuomenterttuja 1899

Haahden tuotantoon kuuluivat muun muassa runokokoelmat: Ikiaartehet, Muistoköynnös, Tuhotulva ja Valittuja runoja

romaanit: Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Todistaja