Kansanlähetys etsii Timo Rämälle seuraajaa

 

Kansanlähetyksen liittohallitus keskusteli johtajavalinnasta kokouksessaan 11.12. Ryttylässä.

Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (Sekl) etsii aktiivisesti seuraajaa lähetysjohtaja Timo Rämälle, 64. Liittohallitus on nimennyt jo pari vuotta sitten työryhmän, joka rekrytoi johtajatason henkilöitä Kansanlähetykselle.

Työryhmään kuuluvat Sekl:n liittohallituksen puheenjohtaja Heimo Karhapää, lähetysjohtaja Timo Rämä, henkilöstöpäällikkö Pirjo Pinta sekä varapuheenjohtaja Tuomo Heikkilä. Ensi vuoden alusta Karhapää siirtyy syrjään Heikkilän aloittaessa Sekl:n puheenjohtajana.

Viime lauantaina 11. joulukuuta liittohallitus kuuli henkilöstötyöryhmän informaation lähetysjohtajan valintaprosessista. Työryhmä on haastatellut
useita henkilöitä, joiden nimiä ei ole annettu julkisuuteen.

Perheniemi trp.sh-neliö vkot25.-26.

Heimo Karhapään mukaan Kansanlähetys etsii ”uuden sukupolven johtajaa”. Valinnan ajankohdasta ei ole julkistettu virallista tietoa. Uuden Tien
saamien tietojen mukaan päätös tapahtuisi helmikuun 5. päivän hallituksessa. Myöskään lähetysjohtaja Timo Rämä ei ole ilmoittanut virallisesti
päivämäärää, jolloin hän jäisi eläkkeelle.

– Kerron sen sitten julkisesti, kun uusi johtaja on valittu, Rämä sanoo.

Valinta puhuttaa

Lähetysjohtajan valinta on puhuttanut Kansanlähetyksen työntekijöitä, sillä edellisessä hakuprosessissa johtajakandidaattien nimet julkistettiin hyvissä
ajoin ennen valintaa, ja heistä kaikista oli haastattelut Uusi Tie -lehdessä.

Timo Rämä on liikkeessä vasta toinen johtaja sen syntyajoista, vuodesta 1967, lähtien. Pääsihteeri Matti Väisäsen siirryttyä eläkkeelle Timo Rämä
valittiin kyseiseen tehtävään ensin kuuden vuoden kaudeksi vuonna 1996 ja sen päätyttyä toiselle kaudelle. Vuonna 2007 Kansanlähetys toteutti
organisaatiouudistuksen. Sen myötä pääsihteerin nimike muuttui lähetysjohtajaksi ja määräaikaisuus poistui. Rämän kanssa solmittiin johtajasopimus.

Tulevan johtajan ominaisuuksiin kohdistuu erityisiä odotuksia herätysliike­väen ja kirkon ylimmän johdon näkemysten ajauduttua eri suuntiin.