Juha Tapio suhteestaan Jumalaan: ”Olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en pysty”

– Olen hyväksynyt, että usko on ehkä perustavin osa identiteettiäni, sanoo Juha Tapio. Kuva: Ville Juurikkala

Laulaja Juha Tapio puhuu avoimesti suhteestaan Jumalaan Jukka Leppilammen isännöimässä Minun Jeesus-lauluni -ohjelmasarjassa Radio Deissä. – Olen tunnistanut Jumala-ikävän niin kauan kuin jaksan muistaa.

– En ole oppinut tai opetellut sellaista tapaa, että kun aloitan päivän, niin laittaisin kädet ristiin ja hiljentyisin, mutta huomaan, että laulujen laulaminen ajaa minulle saman asian. Se tapahtuu hyvin kehollisesti, mutta samalla se on minun tapani rukoilla ja hiljentyä, olla paljaana se, kuka minä olen, kuvaili laulaja-lauluntekijä Juha Tapio tänään lauantaina valtakunnallisen Radio Dei -radiokanavan Minun Jeesus-lauluni -sarjassa muusikko Jukka Leppilammen vieraana.

Leppilampi kutsuu ohjelmaansa viikoittain vieraita keskustelemaan kunkin omasta ”Jeesus-laulusta”. Tähän mennessä studiossa ovat olleet ajatuksiaan jakamassa professori Pirjo Ståhle, tuottaja Vesa Matara ja viimeisimpänä Juha Tapio. Laulaja kertoi musiikin, erityisesti vanhojen virsien, olevan hänelle myös rukousta, joka koskettaa jopa fyysisesti.

– Suren joskus tätä meidän luterilaista kulttuuria, jossa kehon kieltä säästellään ja sitä pihistellään, laulaja kertoo ohjelmassa.

– Kun käy katolisissa maissa, voi aistia kirkkojen kauneutta. Aistien kieli tarjoaa meille välineitä, millä päästään lähemmäs ydintä.

Radio Deissä Juha Tapio paljastaa vanhojen virsien olevan hänelle rakkaimpia lauluja.

– Ne ovat lauluja, joita olen kuullut nuoruudessa silloin niistä kovin paljon välittämättä. Mutta ne ovat kuitenkin pesiytyneet jonnekin. Niiden avulla pääsen aikuisuuden pintakerroksen läpi sellaisiin tunteisiin ja ajatuksiin, mitä minä pohjimmiltani olen.

”Olen tunnistanut Jumala-ikävän niin kauan kuin jaksan muistaa”

Juha Tapio kertoo ammentavansa juuri virsistä syvyyttä monille lauluilleen, ”siihen mitä minä voin sanoa ja laulaa”. Ja onhan niitä esimerkkejä: Jotain niin oikeaa, Sinun vuorosi loistaa, Ohikiitävää, Kaunis ihminen, Mitä silmät ei nää, Toisella puolen virtaa.

– Vanhat virret ovat sellaisia, että koen värähtelyn koko kehossani. Se on sellaista kotiin ja itseensä palautumista. Se soi koko kehossa ja vapauttaa monenlaisista estoista, lauluntekijä kuvaa.

Yksi virsistä on hänelle erityisen rakas. Virsikirjassa sen numero on 631.

Oi Herra, jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan! Oi, jos mä kerran näkisin Herran kunniassaan!

Mollivetoinen, anovaa kaipausta huokuva virsi on suosittu hautajaisvirsi. Tuusulaan perheensä kanssa asettunut, mutta Ylistarossa nuoruutensa viettänyt laulaja tunnistaa laulun murhemielisyyden. Päällimmäisiksi nousevat kuitenkin lohdun ja toivon riimit.

Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyynelet.

– Etelä-Pohjanmaalla ja körttiläisjoukossa se on tavallinen virsi, ei hautajaislaulu, vaikka meneekin mollissa. Minulle se on ollut jokapäiväinen laulu.

On sitä silti hautajaisissakin veisattu.

– Se on rakas myös siksi, että olen laulanut sen isovanhempieni ja vaimon isovanhempien arkun äärellä.

–  Kaikessa murhemielisyydessään ja ikävöinnissään se on minulle sanomaltaan hirmuisen rakas.  Olen huono analysoimaan oman uskonelämäni käänteitä tai sen tilaa, mutta sen Jumala-ikävän, mistä siinä virressä puhutaan, olen kirkkaasti tunnistanut niin kauan kuin jaksan muistaa, ihan pienestä pojasta saakka. Se ei ole minusta hellittänyt.

”Vanha virsi soi minussa syvällä”

Juha Tapio on noussut Suomen myydyimpien ja valovoimaisimpien artistien joukkoon ruuskamaisesti gospeltaustan pohjustamana. Matkan varrella uskovaisten riveissä on riittänyt epäileviä tuomaita, jotka ovat arvelleet matkamiehen hylänneen Herran tiet.

Toukokuussa Juha Tapio esiintyi Turussa Kirkkopäivillä musiikillisen innoittajansa, ja vähintäänkin laulujensa kautta myös hengellisen mentorinsa, Jukka Leppilammen kanssa Marzi Nyman trion säestämänä.

Leppilammen vieraana Juha Tapion puhuu suhteestaan Jumalaan suoraan – ei kuitenkaan siksi, että kokisi tarvetta selitellä vakaumustaan kenellekään.

– Olen joskus jutellut ihmisen kanssa, joka on sanonut, että hän haluaisi uskoa, mutta ei pysty. Tiedän, miltä se tuntuu, koska voin sanoa, että olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en pysty. Siinä on ihmisen ikävän ja kipuilun molemmat puolet.

– Olen hyväksynyt, että usko on ehkä perustavin osa identiteettiäni, mitä minussa on. Siksi vanha virsi soi minussa syvällä. Haluan sen vielä joskus levyttää.

”Jos olisin taitavampi muusikko, en olisi tehnyt lauluja, jotka ovat puhutelleet”

Nyt on kuitenkin uusien laulujen aika, Juha Tapio paljastaa. Artisti vertaa kappaleidensa syntyprosessia ruoanlaittoon.

– En ole Michelin-tason kokki, joten reseptit ovat yksinkertaisia. Minun on pakko panostaa siihen, että peruspalat ovat vankat ja perusraaka-aineet ovat hyvät.

– Olen itse oppinut kitaransoittaja ja kitaransoiton päälle lauleskelija. Siinä ovat minun eväät. Olen monesti pitänyt sitä siunauksena, koska silloin laulun kivijalan pitää olla vahva. Jos olisin ollut taitavampi muusikko, en olisi todennäköisesti tehnyt hirveän paljon lauluja, jotka ovat puhutelleet ihmisiä.

– Olen onnekas, että olen saanut soittaa hienoimpien muusikoiden kanssa, mitä tässä maassa on. Olen voinut nauttia siitä, mitä he pystyvät tuomaan – yksinkertaisiin lauluihin väriä ja kaikkea sitä, mitä ne laulut kaipaavat ympärilleen. Mutta perusruisleipä on omissa käsissä – ja on hienoa, että se kelpaa.

– Siinä on ihan samanlaiset elementit kuin jos valmistat huolella ruoan perheelle tai ystäville. Aina vähän jännittää, miten se mahtaa onnistua – onko tämä nautinnoksi ja iloksi.

”Laulu ravitsee, kun sen nauttii itsekseen, mutta pyhittyy vasta, kun sen jakaa”

Ruisleivän juuresta valmistettu juhla-ateria olisi synti nauttia yksinään. Esiintyjä voi synnyttää kappaleista ménun, josta riittää jaettavaa monelle. Syksyllä on kuitenkin luvassa ainoastaan yksi virallinen keikka, marraskuussa Espoon Metro Areenalla. Konsertti on loppuunmyyty. Kesällä Juha Tapio kiertää festivaaleilla.

– Esiintymiskokemus auttaa siinä, että oppii aistimaan, miten setistä tulee jäntevä ja miten sitä vie eteenpäin. Ihmiset jaksavat tuntikaupalla, jos sisältö on mielekäs ja jännite pysyy – ihan niin kuin hyvä illallinen, jossa voi istua tuntikausia.

– Upeinta on, kun asioita jakaa. Laulu kyllä ravitsee, kun sen nauttii itsekseen, mutta se pyhittyy vasta, kun sen jakaa.

Pyhä ateria ei synny ilman yhteyttä ja vaivannäköä, jopa kärsimystä.

– Kaikki se, mitä ihminen luo, rakentuu sille, mitä on kokenut ja oppinut. Luovan työn tuska on siinä, että kaivautuu omaan sisimpäänsä, tunteisiin ja kokemuksiin – ja sitten laulamaan ja sanoittamaan niitä ulos.

”Minusta ei olisi lauluntekijäksi, joka tekee liukuhihnalta riimejä”

Tunteet ja kokemukset jalostuvat tekstintekijän käsissä kertomuksiksi, kuvauksiksi toisten elämästä. Meidän elämästämme.

– Omien tunteiden jatkuva jakaminen olisi kuuntelijalle raskasta. Mutta laulut kysyvät niitä kokemuksia, mitä on itse saanut, kipuja, mitä on itse kokenut ja iloja, mitä on itse löytänyt. Niiden ääreltä pääsee rakentamaan tarinoita.

– Se ottaa eniten aikaa, mutta minusta ei olisi sellaiseksi lauluntekijäksi, joka tekee liukuhihnalta riimejä ja antaa niitä eteenpäin laulettavaksi.

Ajan kanssa työstettyjä liukuhihnattomia laulujaan Juha Tapio kuitenkin jakaa eteenpäin, kuulijoilleen.

– Kun alkaa tuntua siltä, että tämä laulu ansaitsee tulla jaetuksi ja esitetyksi, siinä täytyy tapahtua jotakin sellaista, että ollaan pintakerrosten sisäpuolella ja paljon syvemmällä. Sinne ei pääse helposti eikä nopeasti.

Helposti ei aikanaan syntynyt Oi Herra, jos mä matkamies maan -virsikään. Lapualla viime vuosisadan alussa toiminut körttisaarnaaja Wilhelmi Malmivaara kirjoitti laulun sanat raskaan surun keskellä. Pohjanmaalla riehunut lavantautiepidemia oli vienyt Malmivaaralta kahden kuukauden sisällä puolison ja kaksi lasta.

Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan.

Sitaatit virrestä 631, Oi Herra, jos mä matkamies vaan. Sävel: Erik August Hagfors 1874, sanat Wilhelmi Malmivaara 1903

 

Minun Jeesus-lauluni –sarja kuullaan Radio Deissä kesälauantaisin kello 11, uusintana maanantaisin klo 9 ja klo 13. Juha Tapion vierailu Jukka Leppilammen isännöimässä ohjelmassa kuunneltavissa Radio Dein verkkosivuilla.

Lue myös: Näyttelijä Laura Malmivaara kirjoittaa elokuvaa körttiläisyyden johtohahmosta

Radio Dei Armoa