Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Itsenäisyyspäivänä menehtyneen esirukoilija Ulla-Christina Sjömanin perintö: ”Aina voi laittaa kädet ristiin ja rukoilla Herraa. Hän on aina läsnä.”

 

Ulla-Christina Sjöman Yleisradion taltioimassa ohjelmassa Taivaallista menoa. Kuvakaappaus ohjelmasta, joka esitettiin syyskuussa 2019.

Rakastettu esirukoilija Ulla-Christina Sjöman rukoili ihmisten puolesta yli 40 vuoden ajan. Hänen pitämiinsä esirukousiltoihin osallistui bussilasteittain ihmisiä. Lehtori Sjöman kuoli itsenäisyyspäivän iltana viime vuonna.

Vuonna 1926 syntynyt Ulla-Christina Sjöman valmistui Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 1950. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Helsingin ruotsinkielisissä seurakunnissa lehtorina. Pisimmän työrupeaman hän oli Lukas församlingin palveluksessa Munkkivuoressa, missä hän työskenteli aina eläkeikään, vuoteen 1989 asti.

Rukouskutsumus löytyi Ulla-Christina Sjömanin koettua hengellinen uudistuminen konferenssimatkalla Tukholmassa 1970-luvun alussa. Esirukousillat Sjöman aloitti Munkkiniemen kirkossa vuonna 1974. Tilojen käytyä ahtaiksi illat siirtyivät Munkkivuoren kirkkoon.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Maltillisesti karismaattiset ja lämminhenkiset rukousillat saavuttivat vähitellen suurta suosiota. Niihin tultiin myös kauempaa jopa bussilasteittain. Illoissa Sjöman saarnasi ja rukoili vähäeleisesti ihmisten puolesta.

”Rukoileminen on sitä, että tulee niin lähelle Jumalaa, että hänestä tulee elämä omaan elämään.”

Sjöman sai esirukoilijana kohdata ihmisen hädän ja Jumalan vastaukset rukouksiin. Sjöman tuli tunnetuksi sitkeänä ja uskollisena rukoilijana. TV7:n Kaivo-ohjelmassa Sjöman kertoo sitkeytensä olleen peräisin Herralta: ”Hän on inspiroinut ja antanut voimaa rukoilla.” Hän myös toteaa ohjelmassa, ettei hän itse kanna ihmisten huolia ja taakkoja, vaan vie ne rukouksessa Herran luo.

Yleisradion syyskuussa 2019 lähettämässä Taivaallista menoa -ohjelmassa Ulla-Christina Sjöman kuvailee rukousta läheisyydeksi Herran kanssa. ”Aina voi laittaa kädet ristiin ja rukoilla Herraa. Hän on aina läsnä. Rukoileminen on sitä, että tulee niin lähelle Jumalaa, että hänestä tulee elämä omaan elämään.”

Nöyrä Jeesuksen ystävä

Sjöman julkaisi useita kirjoja rukouksesta ja elämästä yhteydessä Jumalaan.

”Tie Jumalan luo on aina avoinna. Mutta Taivaallinen Isämme haluaa antaa meille enemmän kuin aavistamme. Me näemme vain hetkellisen hädän, mutta Hän näkee koko ihmisen. Rukous avaa elävän yhteyden Jumalaan, jos niin haluamme”, Sjöman kirjoittaa kirjassaan Jumala kuulee rukouksesi.

Evankelista Leena Lehtinen tutustui Ulla-Christina Sjömaniin 1970-luvun lopulla.

”Minua puhutteli hänen nöyryytensä ja ystävyytensä Jeesuksen kanssa. Kuitenkin siinä oli myös pyhää kunnioitusta”, Leena Lehtinen kertoo.

Lehtinen arvosti myös Sjömanin uskollisuutta rukoustyössä. ”Hänellä oli paljon ihmisiä, joiden puolesta hän rukoili aamuin ja illoin. Hän rukoili aina myös kiitosaiheita.”

 

 

Aiheet

,